”Roosters on täynnä kovia urheilijoita.”

28.8.2017


Roosters kaatoi omassa välierässään Oulu Norhern Lightsin.
Roosters kaatoi omassa välierässään Oulu Norhern Lightsin.
Wolverines kaatoi omassa välierässään Pietari Valkyriesin.
Wolverines kaatoi omassa välierässään Pietari Valkyriesin.

Naisten Vaahteraliigan voitto ja Suomen mestaruus ratkaistaan helsinkiläisjoukkueiden välillä lauantain loppuottelussa.

19.08.2015. Tuo on päivämäärä, jolloin Helsinki Roostersin Naisten Vaahteraliigassa pelaava joukkue on edellisen kerran hävinnyt. Tuon jälkeen SM-sarja on vaihtunut juhlallisempaan nimeen Naisten Vaahteraliiga ja joukkue, jolle Roosters tuolloin hävisi, GS Demons, on lopettanut amerikkalaisen jalkapallon toimintansa. Moni entinen Demons-pelaaja on sittemmin vaihtanut toiseen helsinkiläisseuraan, Wolverinesiin. Ja juuri Wolverines on se joukkue, jota vastaan Roosters taistelee tulevana lauantaina toisesta peräkkäisestä mestaruudesta.

Roosters pelasi tasapainoisen runkosarjan ja sijoittui kauden 2016 tapaan jälleen kärkeen. Helsingin punainen joukkue teki lähes 100 pistettä enemmän kuin toiseksi eniten pisteitä tehnyt Pietari Valkyries ja päästi pisteitä yli puolet vähemmän kuin toiseksi vähiten pisteitä päästänyt Wolverines.

– Meillä on joukkue täynnä kovia urheilijoita, kuvailee päävalmentaja Jarmo Lahti joukkuettaan. – Nopeita, vahvoja ja vikkeliä.

Seuraavana Lahden kuvaukseen nousee toinen tärkeä joukkueurheilun elementti: yhdessäolo.

– Joukkueessa on todella hyvä henki. Meillä on Roostersissa tiukka family-kulttuuri, joka läpileikkaa kaikki joukkueemme junioreista kumpaankin Vaahteraliiga-joukkueeseen. Tämä on tiimi isolla T:llä tai oikeastaan... kirjoita kaikki kirjaimet isolla. TIIMI.

 

Hyökkäyksen vimma ja voima itävät linjassa

Kaudelle 2017 Roostersin pelinrakentajaksi Kouvola Indiansista siirtynyt Carola Lindholm pelasi varsin onnistuneen debyyttikauden liigassa. 18 heitettyä touchdownia ja vain kolme syötönkatkoa kertovat osaltaan, että tehoa Roostersin heittopelistä löytyy. Janna-Jemina Seiles, Sari Kuosmanen ja Anastasia Olavuo koppasivat Lindholmin maaliheitoista yhteensä 14.

Juoksupelissä Roostersilla on käytössään keskushyökkääjien komitea. Euroopan parhaimpiin pelipaikallaan kuuluvan Jenni Lindénin johdolla Roosters eteni juoksupelillä 4,6 jaardin keskiarvolla ja teki 21 touchdownia. Mari Jääskelä suuntasi ennen finaalia opiskelemaan Kanadaan, mutta Lindén, Else Suutarinen ja Iia Rantala ovat kovanluokan kolmikko. Koordinaattori Anni Kivikatajalla on laadukas työvälineistö toteuttaa tasapainoisesti sekä heittoa että juoksua. Ulottuva Seiles on vaarallinen aina 1 vs 1 –tilanteissa ja tuohon tilanteeseen hän pääsi runkosarjassa useasti, kun puolustukset toivat enemmän pelaajia puolustamaan juoksua.

– Linja on ensimmäinen osa-alue, jonka voi nostaa meidän hyökkäyksen vahvuudeksi, Lahti kertoo. – Ja muilla osa-alueille meillä ei ole heikkouksia. Ratkaisijoita meillä on paljon, joten siksi meillä ei oikeastaan kukaan koreile henkilökohtaisten tilastojen kärjessä.

 

Puolustus on tiivis yksikkö

Heli Harjanteen koordinoima puolustus on vuoden aikana menettänyt koko viimevuotisen linebacker-kolmikkonsa ja myös huippulinjapuolustaja Riikka Kallion kausi päättyi jo varhain. Harjanne on kuitenkin saanut ladattua tehokkaasti uudet nimet Roostersin puolustuksen järjestelmään.

Huskiesista siirtynyt Anne Rasilahti on joukkueen kärkitaklaaja ja nappasi lisäksi neljä syötönkatkoa. Toinen uusi linebacker, niin ikään Huskiesista siirtynyt Juulia Turunen on taklaustilastossa toisena ja saman reitin kulkenut linjapuolustaja Merle Zieman on neljäntenä. 16-vuotias Olavuo siirtyi Wolverinesista Roostersiin talven aikana ja on näyttänyt pallollisen kykynsä laitahyökkääjän paikan lisäksi ottamalla puolustuksessa neljä syötönkatkoa.

Kun tuohon lasketaan mukaan myös linjassa Hilkka Rahkosen ja Nelli Vaaran huippukaudet sekä Kuosmasen varastamat kuusi syötönkatkoa takakentällä, on kentällä runsaasti ratkaisuvoimaa jokaisessa puolustuksen kerroksessa.

– Meidän puolustus pelaa ennen kaikkea yksikkönä, Lahti kertoo. – Pelaajamme liikkuvat nopeasti ja tekevät pelejä yhdessä.

– Olen todella onnellisessa asemassa, että minulla on joukkueessa Annin ja Helin kaltaiset koordinaattorit. He tekevät todella paljon töitä tämän joukkueen eteen. Finaaliin on vielä aikaa, mutta kaikki pelifilmit on katseltu loppuun jo monta kertaa. Tällaisia valmentajia näkee harvemmin, toteaa Lahti 35 lajivuoden kokemuksella ja lisää sitten:

– Oma tehtäväni on lähinnä näyttää hyvältä kentän laidalla.

 

"Tästä ei tule mitään läpsyttelyä."

Tulevasta finaalista Lahti odottaa varsin fyysistä koitosta.

– Wolverinesilla on iso puolustuksen linja, jota vastaan saa vääntää ihan tosissaan. Tästä ei tule mitään läpsyttelyä. Kauden ensimmäisessä kohtaamisessa heitimme ja juoksimme jaardilleen yhtä paljon. Toisessa ottelussa sade vähän sotki peliä, mutta sateen lakattua onnistuimme silloinkin varsin hyvin. Carola heitti kaksi touchdownia.

Puolustuksen haasteena Lahti näkee erityisesti Wolverinesin heittopelin.

– Olemme onnistuneet sulkemaan heidän heittohyökkäyksen aika hyvin. Kirsti Nirhamo ja Sanni Seppälä ovat ne pelaajat, joille he varmasti pelejä eniten hakevat. Meillä on takakentällä kaksi kovaa pallohaukkaa eli Sari ja Nana (Olavuo). Kumpikin lukee peliä nopeasti ja hakee palloja tehokkaasti. Jos tuohon vielä saadaan koko puolustukselta tuttuun tapaan varma taklauspeli, niin olemme vahvoilla.

Runkosarjassa Roosters voitti Wolverinesin 30–3 ja 14–0, mutta nyt Lahden mukaan luvassa on aivan erilainen koitos.

– Kyse on siitä, kumpi haluaa voittaa enemmän ja kumpi ei tee tyhmiä virheitä, omalla urallaan eri rooleissa ”20 lähentelevän määrän” mestaruuksia voittanut Lahti toteaa. – Se kumpi uskoo tekemiseensä enemmän ja kumpi on treenannut niin, että tuolle uskolle on jotain pohjaa, voittaa Suomen mestaruuden.

 

Naisten Vaahteraliigan finaali:

LA 02.09.2017 | 18:00 | Myyrmäen jalkapallostadion, Vantaa:

Helsinki Roosters – Helsinki Wolverines

 

Ennakkolipunmyynti on käynnissä Ticketmasterissa