Viikon vieras: Kai Lindblad

27.10.2017



Siniristilippu ja mestaruuspokaali - aina hyvä yhdistelmä.
Kuva: Alexandra Naumanen
Siniristilippu ja mestaruuspokaali - aina hyvä yhdistelmä. Kuva: Alexandra Naumanen
Hyökkäyksen koordinaattori Jason Thomas kädessään hirviövaunun piirrustukset ja ajo-ohjeet.
Kuva: Alexandra Naumanen
Hyökkäyksen koordinaattori Jason Thomas kädessään hirviövaunun piirrustukset ja ajo-ohjeet. Kuva: Alexandra Naumanen
Lauri Kanerva (19) sekä potkaisija Miika Kuipers kuuluivat heittopuolustusvoimiin.
Kuva: Alexandra Naumanen
Lauri Kanerva (19) sekä potkaisija Miika Kuipers kuuluivat heittopuolustusvoimiin. Kuva: Alexandra Naumanen
Arttu Ketonen on yksi Suomen lupaavimmista laitahyökkääjistä.
Kuva: Alexandra Naumanen
Arttu Ketonen on yksi Suomen lupaavimmista laitahyökkääjistä. Kuva: Alexandra Naumanen
Juha Lahdensuo (vas.) ja Ahto Kärnä yhdessä kuvasta puuttuvan Lasse Voipion kanssa tekivät merkittävän työn elvyyttäessään suomalaispelaajat finaalikuntoon perjantain välierän jälkeen.
Kuva: Alexandra Naumanen
Juha Lahdensuo (vas.) ja Ahto Kärnä yhdessä kuvasta puuttuvan Lasse Voipion kanssa tekivät merkittävän työn elvyyttäessään suomalaispelaajat finaalikuntoon perjantain välierän jälkeen. Kuva: Alexandra Naumanen
Välierän arvokkain pelaaja: Edward Vesterinen
Välierän arvokkain pelaaja: Edward Vesterinen
Finaalin arvokkain pelaaja: Samuli Töyry
Finaalin arvokkain pelaaja: Samuli Töyry
PM-kullan voittaminen ei varsinaisesti näkynyt valmennuksen kasvoilla...
Kuva: Alexandra Naumanen
PM-kullan voittaminen ei varsinaisesti näkynyt valmennuksen kasvoilla... Kuva: Alexandra Naumanen
...mutta päävalmentaja sentään uskalsi hymyillä.
Kuva: Alexandra Naumanen
...mutta päävalmentaja sentään uskalsi hymyillä. Kuva: Alexandra Naumanen
Tuoreet Pohjoismaiden mestarit.
Kuva: Alexandra Naumanen
Tuoreet Pohjoismaiden mestarit. Kuva: Alexandra Naumanen

U17-maajoukkueen päävalmentaja muistuttaa huollon ja erikoisjoukkueiden tärkeydestä.

Kai Lindblad on onnellinen päävalmentaja. Mitään muuta ei päävalmentaja voikaan olla, kun on viikkoa aiemmin johdattanut U17-maajoukkueen Pohjoismaiden mestariksi.

On syytä ensin palata pari viikkoa taaksepäin – aikaan, jolloin Lindblad oli kyllä päävalmentaja, mutta ei vielä mestari.

Nuorten maajoukkueet ovat herkkiä luomuksia – luomuksia, joita kukaan ei käytännössä luo, vaan ne ovat luomuksia, jonka joukkue itsessään synnyttää. Erityisesti 17 vuoden ikä on tärkeä nivelvaihe sekä maajoukkuepolulla että jenkkifutarin omallakin uralla. Osa ikäluokan lahjakkuuksista on juurtunut lajiin mukaan lähes kymmenen vuoden ajan, osa siirtynyt muista lajeista hyvänä urheilijana mutta amerikkalaisen jalkapallon suhteen ”tyhjänä tauluna”.

Seurajoukkueissa 17-vuotiaiden joukkueissa vaihtuvuus saattaa olla suurta – 15-vuotiaista kasvaa uusia pelaajia ja täysi-ikäistyvät siirtyvät aikuisten sarjoihin. Osa 17-vuotiaista pelaa myös 19-vuotiaiden otteluita, jotkut ovat mukana edustusjoukkueissa. Lindbladin U17-maajoukkueessa Suomen parhaina palkittiin puolustuksen linjamies Edward Vesterinen ja pelinrakentaja Samuli Töyry. Kesän aikana Vesterinen voitti Vaahteraliigan Helsinki Roostersin mukana. Töyry puolestaan pelasi Hämeenlinna Huskiesissa 17-vuotiaiden I-divisioonaa 7 vastaan 7 -säännöillä ja pelasi ensimmäiset täyden kentän ottelunsa vasta Vejlen PM-kisoissa. Ja – kuten tiedetään – hyvällä menestyksellä.

”On meille mysteeri, mitä vastaan tulee” totesi Lindblad maltillisesti ennen Tanskassa pelattua PM-turnausta. Nyt on helppo olla jälkiviisas ja todeta, että Suomen joukkue luotti omaan tekemiseensä, teki oman parhaansa. Ja se suoritus oli Skandinavian parasta osaamista aina Hangosta Hammerfestiin, Vejlestä Virojoelle.

Miten päävalmentaja Lindblad muistelee mennyttä turnausta nyt?

 

Multamuusissa Ruotsi nippuun

– Hyvällä mielin, ei kai tässä oikein muutakaan voi olla, Lindblad tiivistää tuntemuksensa PM-kullasta. – Meillä oli muutamia valitettavia kieltäytymisiä eli ihan ikäluokan parasta ei saatu käyttöömme. Pelinrakentajamme ei ollut pelannut aiemmin 11 vs 11 -futista, mutta kaikista selvisimme hyvin tuloksin. Ja esimerkiksi Samuli pelasi pelinrakentajana erinomaisen turnauksen.

Suomi kohtasi kisojen avausottelussaan Ruotsin. Tanska oli jo edellisenä päivänä kaatanut Norjan, joten Suomi ja Ruotsi hakivat paikkaa kisaisäntien vastustajaksi. Vejlen taivas oli harmaa, ilma kostea ja stadionin pelikenttä muistutti enemmän suota kuin nurmimattoa. Suomella oli käytössään strateginen, salainen ase, jolle oli juuri nyt käyttöä.

– Olimme alusta alkaen halunneet, että meillä on hyökkäyksessä jotakin erilaista. Tämä oli osa Jasonin (hyökkäyksen koordinaattori Thomas) pelikirjaa, jota käytimme joskus muinoin ja Helsinki 69ersissa, Lindblad kertoo.

Jos tätä hyökkäysmuodostelmaa haluaisi metaforalla avata, olisivat termejä tuolloin esimerkiksi ”panssarivaunu”, ”puhveli” tai ”Massey Ferguson”. Suomella oli kentällä pelinrakentajan ja hyökkäyksen linjan lisäksi kaksi sisempää laitahyökkääjää ja kolme keskushyökkääjää. Linja pelasi erittäin kapeilla väleillä, joten paketti oli tiivis. Käytännössä hyökkäys ilmoitti vastaantulevalle puolustukselle: ”Tulemme läpi, suoraan päin.”

– Avausottelussa tämä muodostelma sattui hyvään saumaan, sillä vesisateessa heittäminen oli vaikeaa. Oli hienoa katsoa, kun 22 miestä liikkui yhdessä kasassa tarvittaessa 15 jaardia kerrallaan.

Strategisesta hienoudesta kertoo jotakin, että finaalissa Tanskaa vastaan Töyry heitti yhden touchdownin tästä samaisesta muodostelmasta. Juutit olivat hädässä Suomen vahvaa juoksua vastaan, joten Kristian Ristilä pujahti sisemmän laitahyökkääjän paikalta maalialueen kulmaan, Töyry oli antavinaan pallon keskushyökkääjälle ja heitti sitten pallon Ristilälle.

– Ruotsi ja Tanska tiesivät, mitä tuosta muodostelmasta teemme, mutta eivät saaneet sitä pysäytettyä.

Suomella oli juoksuryhmän lisäksi toki käytössään myös käytetympi, heittopainotteinen spread-muodostelma, josta muun muassa laitahyökkääjä Arttu Ketonen keräsi turnauksen aikana runsaasti jaardeja.

 

Erikoisen hyvät erikoisjoukkueet

Sekä Ruotsia että Tanskaa vastaan oli Suomella oli Lindbladin mukaan myös yksi valttikortti eli selkeä etu vastustajiin nähden: potkupelit. Lindblad ja manageri Toni Peltola kiinnittivät jo aiemmin vuoden aikana valmennustiimiin Teemu Majanderin vastaamaan erikoisjoukkueiden koordinoinnista ja tämä tuotti PM-kisoissa tulosta.

– Vuosi sitten, kun pelasimme maajoukkueen kanssa Ruotsissa, olimme vaikeuksissa potkupeleissä. Silloin päätin, että niin ei tule enää käymään minun vahtivuorollani. Erikoisjoukkueissa on erikoistehtäviä, joihin tarvitaan erikoisosaamista. Miika Kuipers potki PM-kisoissa erinomaisesti ja olisi varmasti potkinut hyvin myös vuosi sitten, mutta silloin haastavaa olivat pitkät aloitussyötöt.

– Nyt Majanderille varattiin runsaasti aikaa erikoisjoukkueiden harjoittamiseen, ja muun muassa pitkiä ”snäppejä” harjoitteli viisi kaveria.

Sekä Ruotsia että Tanskaa vastaan harjoittelu näytti kannattaneen. Kuipers onnistui kummassakin ottelussa kenttäpotkumaalissa, mutta erityisen tyytyväinen Lindblad oli lentopotkupeliin.

– Saimme kummassakin ottelussa palloja itsellemme vastustajan pudottamista lentopotkuista. Niillä oli otteluissa todella suuri merkitys, sillä olimme juuri joutuneet luopumaan pallosta ja vastustaja luuli saavansa otteen pelistä, mutta ryöstimme pallon heti takaisin. Henkisesti isoja juttuja.

 

Huoltajat taikovat terveyttä

PM-kisojen tunnelma ja ohjelma ovat tiiviitä. Suomi pelasi Ruotsia vastaan perjantaina iltapäivällä. Kuravellissä pelatun ottelun jälkeen finaaliin oli aikaa alle 20 tuntia. Finaalin kenttäkin ehti vaihtua, jotta alusta olisi varmasti pelikuntoinen. Pelikunto oli arvoitus myös muutamalla Suomen pelaajalla, ja tässä vaiheessa sankareiksi kohosi Suomen huoltojoukko. Lähes messiaanisilla otteilla kolmikko Ahto Kärnä – Juha Lahdensuo – Lasse Voipio elvytti välierän jälkeisen illan, yön ja aamun aikana useammankin soturin takaisin vahvuuteen.

– Meillä oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä valmennustiimi ja koko huoltoporukka. Juhalla on huollon puolelta kokemusta koriksesta, Lassella jenkkifutiksesta ja Ahto on jääkiekkomiehiä. Pelkästään Ate huolehti 3-4 pelaajaa taistelukuntoon. Voiton kannalta nämä saattoivat olla ratkaisevia tekijöitä.

Muun muassa torstaina Tanskalle hävinnyt Norja menetti välierässä kahdeksan pelaajaa, jotka eivät olleet rivissä vielä lauantain pronssiottelussa. Tuossa ottelussa Ruotsi rummutti arvokisoihin palannutta norjalaisjoukkuetta lukemin 40–6 ja vei kisojen himmeimmät mitalit.

Norjaan Lindbladin ei niinkään tarvinnut kiinnittää huomiota, mutta päävalmentajaa luonnollisesti ilahdutti se, että kisoihin saatiin oikean turnauksen tuntua, kun mukana oli neljä maata. Hyvin useasti PM-mitalit on jaettu vain Suomen, Ruotsin ja Tanskan kesken.

– Sen vähän, mitä heitä ehdin näkemään, niin norjalaiset olivat isoja, vahvoja ja nopeita mutta tekniikassa he vielä muille hävisivät. Toivon ja uskon, että he ovat jatkossakin mukana.

 

Juutit jumiutuvat Suomen puolustukseen

Perjantaina ”suurten suomalaisten” – kuten tanskalaisselostajat koillisesta saapuneita vastustajiaan kuvailivat – taktiikka oli jo käynyt selväksi, joten Tanskan puolustuksen ensisijainen tavoite oli pysäyttää Suomen voimakas juoksu. Ei auttanut, sillä ei kulunut aikaakaan, kun Joel Särkelä juoksi Suomen johtoon. Tuota johtoa ei enää menetetty, vaikka Tanska syötönkatkosta nousikin pahimmillaan pisteen päähän.

– Puolustus pelasi erinomaisesti finaalissa ja oli juoksupelimme lisäksi tärkein mestaruuden takaaja. Ensimmäisellä puoliajalla Tanskan hyökkäyksellä ei ollut kuin miinusjaardeja, eli käytännössä puolustimme heidät jatkuvasti jo kolmen hyökkäysyrityksen jälkeen kentältä pois.

Suomi myllytti juoksupelin kautta pisteitä, ja puolustus päästi lopulta ensimmäiset pisteet vasta päätösneljänneksen alussa. Lopulta pelinrakentaja Töyry itse puski Sebastian Lugoran pitkää juoksua seuranneesta tilanteesta lopullisen naulan tanskalaisten arkkuun. Suomi juhli 17-vuotiaiden PM-kultaa neljän vuoden tauon jälkeen; finaali päättyi lukemiin 12–31.

Lindbladilla itsellään on askelmerkkejä mitattuna jo jatkoa ajatellen. Suomi haluaa uusia mestaruutensa myös vuoden 2019-kisoissa.

– Ensi vuonna ei ole arvokisoja, joten tuolloin pääpaino on 16-vuotiaissa eli 2002 syntyneissä – siis niissä, jotka ovat seuraavien kisojen aikaan 17-vuotiaita. Toivon todella, että seuratasollakin kannustetaan pelaajia oman kehittymisen ohessa osallistumaan maajoukkueharjoitteluun ja –edustamiseen. On kaikille tässä lajissa eduksi, että maajoukkueet pärjäävät!

 

Suomen ottelut:

PM-finaali: Tanska–Suomi 12–31

Raportti

Ottelutallenne:

Finaali, Tanska–Suomi, osa I

Finaali, Tanska–Suomi, osa II

Finaali, Tanska–Suomi, osa III

 

Välierä: Suomi–Ruotsi 16–12

Raportti

Ottelutallenne:

Välierä, Suomi–Ruotsi

 

Suomen joukkue

 

Viikon vieras -palsta nostaa esille ajankohtaisia, kiinnostavia jenkkifutishenkilöitä. Kenen ajatuksia ja kuulumisia haluaisit lukea? Ehdota sähköpostilla osoitteeseen tiedotus@sajl.fi.