Viikon vieras: Mika Eloranta

3.11.2017


Mika Eloranta lokakuisessa Tukholmassa hetkeä ennen kuin Suomi kaatoi Ruotsin - perinteiseen tapaan.
Kuva: Salla Lahti
Mika Eloranta lokakuisessa Tukholmassa hetkeä ennen kuin Suomi kaatoi Ruotsin - perinteiseen tapaan. Kuva: Salla Lahti
MM-kisojen Iso-Britannia -ottelun arvokkain pelaaja: Jenni Lindén.
MM-kisojen Iso-Britannia -ottelun arvokkain pelaaja: Jenni Lindén.
MM-kisojen USA-ottelun arvokkain pelaaja: Tiina Möttönen.
MM-kisojen USA-ottelun arvokkain pelaaja: Tiina Möttönen.
MM-kisojen Australia-ottelun arvokkain pelaaja: Laura Pulkkinen.
MM-kisojen Australia-ottelun arvokkain pelaaja: Laura Pulkkinen.
Naisten maajoukkueen nuorin pelaaja, 16-vuotias Nana Olavuo voisi ikänsä puolesta pelata vielä parinkin kauden ajan naisten U19-sarjassa.
Kuva: Salla Lahti
Naisten maajoukkueen nuorin pelaaja, 16-vuotias Nana Olavuo voisi ikänsä puolesta pelata vielä parinkin kauden ajan naisten U19-sarjassa. Kuva: Salla Lahti
90-luvulla Mika Eloranta oli voittamassa EM-kultaa pelaajana...
90-luvulla Mika Eloranta oli voittamassa EM-kultaa pelaajana...
...ja vuonna 2015 valmentajana.
...ja vuonna 2015 valmentajana.

Naisten maajoukkueen päävalmentajalla on valmentajille kaksi ohjetta: kehitä itseäsi valmentajana ja sitoudu

Naisten maajoukkueen pelaajilla on takanaan työntäyteinen kausi 2017. Vuotuinen kokoontuminen tekniikkaleirille tammikuussa ja American Football Without Barries –järjestön NFL-lähettiläiden pitämät harjoitukset helmikuussa olivat vasta esimakua kesän päätavoitteelle: MM-kisoille Kanadassa.

Suomella oli kisoissa yksi suuri tähtäyspiste: päästä haastamaan kisojen kotijoukkue Kanada. Voitto tuosta kamppailusta olisi tiennyt loppuottelupaikkaa. Hashtagilla #kohtikanadaa kisoihin valmistautunut joukkue koki kuitenkin karvaan ja monen mielestä yllättävänkin tappion heti avausottelussa edellisten EM-kisojen loppuotteluvastus Iso-Britannialle lukemin 21–27.

Vielä loka-marraskuun vaihteessa juhannusaattona pelattu tappio-ottelu harmittaa päävalmentaja Mika Elorantaa.

– Meillä on kaiken kaikkiaan hyvä vuosi. Meillä oli aikataulut, suunnitelmat – kaikki suunniteltu hyvin, ja näistä suunnitelmista pystyimme myös pitämään kiinni. Ainoa, mikä harmittaa on katkera tappio Briteille.

MM-kisat päättyivät Suomen osalta lopulta viidenteen sijaan. Yhdysvallat tuli vastaan toisessa ottelussa ja hallitseva maailmanmestari korjasi voiton lukemin 48–0. Suomen fyysisyys tuli kuitenkin esille tuossakin pelissä. USA joutui valmentajansa Jim Farrellin mukaan heittämään aiottua enemmän, sillä juoksulle ei suomalaispuolustus antanut tilaa.

Sijoitusottelussa Suomen tunnelma oli vapautunut, ja kisojen ensikertalainen Australia sai Suomelta kyytiä lukemin 35–0.

 

Jatkuvuus tulee ennen menestystä

Osa maajoukkuepelaajista uurasti vuoden aikana huiman määrän harjoitustunteja ja pelejä. MM-leiritysten ja turnauksen lisäksi seurajoukkueiden ottelut ja vielä syksyllä pelattu Ruotsi-maaottelu, jossa Suomen naisten maajoukkue kävi hakemassa kymmenennen peräkkäisen voiton länsinaapurista pistein 6–29, täyttivät pelaajien kalenterit.

Eloranta nostaa yhdeksi naisten maajoukkueen avaintekijäksi jatkuvuuden – niin pelaajien kuin valmentajienkin osalta.

– Itselleni tämä oli neljäs vuosi maajoukkueen mukana, päävalmentajana kahden edellisen kauden ajan toiminut Eloranta laskee. – Koko staffi on meille tuttu, ja lisäksi valmennusryhmään on halukkaita, mikä luonnollisesti nostaa valmennuksen tasoa.

– Pelaajarinki on meille myös tuttu, sillä vuosittaisia tapaamisia on ollut runsaasti ja pelaajat myös osallistuvat innokkaasti yhteisharjoituksiin, kuten tekniikkaleireille.

Suomi sijoittui Tukholmassa 2010 MM-pronssille ja uusi mitalisijansa kolme vuotta myöhemmin Vantaalla. Mitkä asiat päävalmentajan mukaan vielä erottavat Suomen korkeimmalta huipulta?

– Kansainvälisellä tasolla on kaksi asiaa: koko ja nopeus. Pelaajiemme kokoon emme voi vaikuttaa, joten meidän panostuksen kohteemme on silloin nopeus. Ja voima, joka tuo nopeutta.

 

Naisten U19-sarjasta seuraava kehityskohde?

Suomessa olosuhteet naisten pelin kehittymiseen ovat Elorannan mukaan hyvät ja paranevat jatkuvasti. Vertailukohtia hän hakee muista Euroopan maista.

– Kaksi vuotta sitten EM-kisoissa juttelin itävaltalaisten kanssa, ja muun muassa heillä on viisi joukkuetta yhdellä sarjatasolla ja he pelaavat siellä 9 vastaan 9 -pelimuotoa. Meillä hieno tilanne, kun voidaan pelata kahdella tasolla 11 vs 11 –futista ja vielä kolmannella tasolla 9 vs 9 -peliä. Meillä riittää pelaajia ja meiltä löytyy joukkueita. Tämä antaa myös maajoukkueen valmennukselle mahdollisuuksia.

Tätä mahdollisuutta maajoukkueen valmennus on myös pystynyt hyödyntämään. Kesän MM-kisoissa USA-pelin parhaana palkittiin Porvoo Butchersin Tiina Möttönen ja Australia-ottelun arvokkaimpana Kuopio Steelersin Laura Pulkkinen. Kumpikin pelasi kuluneena kesänä Suomen sarjoissa II-divisioonaa.

– Seuraava, mikä meidän pitää saada toimimaan on naisten U19-sarja eli juniorijoukkueita, Eloranta aprikoi. – On ymmärrettävä se, että taso esimerkiksi Naisten Vaahteraliigassa alkaa olemaan jo niin kova, että jos sinne astelee suoraan kadulta, niin pataan tulee.

 

"Valmentaja on kuin pelaaja - tekee jatkuvasti ratkaisuja."

Kun puhe siirtyy uusien joukkueiden perustamiseen, alkaa muutenkin puheliaan Elorannan suusta suorastaan vyörymään sanoja. Päästään yhteen miehen lempiaiheista: valmennukseen.

– Faktahan on, että valmentajia tarvitaan. Osaavia valmentajia. Selvää on totta kai, että 1-2 naista tai miestä voi ohjata mukavat treenit, mutta jos oikeasti halutaan luoda ympäristö, jossa pelaajat ja peli kehittyvät, on valmentajia oltava enemmän.

Eloranta itse vertaa valmennusta pelaamiseen.

– Oma roolini valmentajana kiteytyy yhteen olennaiseen seikkaan, joka on lähellä pelaamista: myös valmentaja tekee jatkuvasti ratkaisuja. Ja koordinaattoreista olen aina sanonut, että he pelaavat tätä peliä ihan yhtä paljon kuin pelaajatkin – hehän kutsuvat jokaisen pelin.

Pelkästään tulostaulun lukemat ja voittojen määrät eivät Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton Hall of Fameen syyskuun alussa valitun Elorannan mukaan ole valmennuksen onnistumisen keskiössä. Hyvä valmentaja on opettaja, kasvattaja, ryhmäyttäjä ja johtaja.

– Valmentajat oppivat toisiltaan todella paljon, ja tässä lajissa pelipaikkojen erojenkin vuoksi ei voi olla yhtä valmentajaa, joka olisi suvereeni kaikkien pelipaikkojen valmentajana. Ja sitten tullaan siihen, että valmennus on paljon muutakin kuin tekniikan junnausta. Ennen kaikkea valmennus on sosiaalinen tapahtuma.

– Ja se sosiaalisuus kiteytyy myös muihin valmentajiin. Eli seitsemän parasta valmentajaa ei välttämättä tee parasta valmennusryhmää. Ei välttämättä edes hyvää valmennusryhmää. Kuunteleminen ja sitoutuminen sekä oman toiminnan arviointi on todella isoja asioita jokaiselle valmentajalle.

– Sanotaan näin, että mikään ei ole hienompaa palautetta kuin onnistumisen riemu juniorijalkapallossa.

 

Sinä + halua valmentaa + aitous = sinun tapasi olla valmentaja

Eloranta on itse ollut jenkkifutismaailmassa mukana lähes 30 vuotta. Ensin pelaajana ja sitten valmentajana. Sitoutuminen eli suomalaisemmin sanottuna ”mukaan lähteminen” on asia, joka korostuu, kun Eloranta puhuu valmentajien määrästä.

– Meillä on tässä maassa valtavasti lajitietoa, osaamista ja mahdollisuuksia. Valitettavan usein vain ihmiset pelaamisen lopetettuaan katoavat eivätkä hyödynnä enää sitä, mitä ovat lajilta saaneet – eivät laita hyvää kiertoon.

– Toinen este on se, että moni kokee, ettei osaa valmentaa. Ja heille haluan sanoa: tulkaa ja menkää katsomaan harjoituksia. Se, että on ollut hyvä pelaaja, ei tee automaattisesti hyvää valmentajaa. Eikä hyvällä valmentajalla tarvitse välttämättä olla pelikokemusta ollenkaan. Tärkeintä on halu kehittyä.

Naisten maajoukkueen päävalmentamisen lisäksi Eloranta on toiminut päättyneellä kaudella helsinkiläisen East City Giantsin U13-joukkueen valmentajana. Myös valmentajien opastajana Eloranta on valmis laittamaan itsensä likoon. SAJL tarjoaa useita koulutusvaihtoehtoja valmentajille, mutta innovatiivinen valmentaja kehittää tapoja myös itse.

– Meillä on esimerkiksi tammikuussa naisten tekniikkaleirillä 20 osaavaa valmentajaa. Naisten maajoukkueen valmentajien lisäksi siellä ovat olleet oppejaan jakamassa myös omien alojensa erikoisosaajat kuten Tuomas Heikkinen, Antti Martikka ja Teemu Majander. Voisi olla ideaa, että sinne voisivat ilmoittautua myös innostuneet valmentajat, jotka tulisivat seuraamaan erilaisia pelipaikkaharjoituksia ja saamaan siitä oppia omaan valmennukseen. Tauoilla olisi mahdollista kysellä valmentajilta tarkemmin, Eloranta maalailee.

– Jokaisen valmentajan ja valmentajaksi haluavan tai sitä miettivän ei tarvitsekaan osata valmiiksi valmentaa. Tule mukaan, niin sinulle opetetaan oma tapasi ja aitous eli se oma metodi, jolla juuri sinä voit olla paras mahdollinen valmentaja.

 

Katso myös:

Viikon vieras: Kai Lindblad