Viikon vieras: Auli Vanhoja

17.11.2017


Esa Vanhoja yhdessä äitinsä kanssa helmikuussa American Football Without Barries -järjestön vierailun yhteydessä pidetyllä leirillä.
Esa Vanhoja yhdessä äitinsä kanssa helmikuussa American Football Without Barries -järjestön vierailun yhteydessä pidetyllä leirillä.
Osana seuraa on osallisena niin menestyksessä kuin haasteissakin. Kuvassa yksi menestyksen mittari: Roostersin keväällä voittama Northern European Leaguen mestaruuspokaali.
Osana seuraa on osallisena niin menestyksessä kuin haasteissakin. Kuvassa yksi menestyksen mittari: Roostersin keväällä voittama Northern European Leaguen mestaruuspokaali.
Talkootyöläisen ottelupäivän konttori.
Talkootyöläisen ottelupäivän konttori.
Moni unohtaa toisinaan, että vapaaehtoisena pääsee kokemaan myös paljon sellaista, jota ei muuten pääsisi kokemaan. Kuvassa Auli Vanhoja Roostersin naisten joukkueen mukana Kaikki vastaan yksi -ohjelman kuvauksissa syksyllä 2017.
Moni unohtaa toisinaan, että vapaaehtoisena pääsee kokemaan myös paljon sellaista, jota ei muuten pääsisi kokemaan. Kuvassa Auli Vanhoja Roostersin naisten joukkueen mukana Kaikki vastaan yksi -ohjelman kuvauksissa syksyllä 2017.

"Vapaaehtoisuus ei ole minulle sitä, että joku saa paljon. Tämä on minulle sitä, että kaikki saavat jotain."

Esimerkki on voimakas kasvattaja. Kun ympäristössä on roolimalleja ja esikuvia, vaikuttaa se läheisiin ihmisiin kuin painovoima ilmaan heitettyyn kiveen. Juuri näin on käynyt Auli Vanhojalle ja juuri näin Auli Vanhoja itse toimii nykyisessä ympäristössään. Pyyteettömyys, nöyryys ja vaatimattomuus ohjaavat tätä aktiivista jenkkifutisvaikuttajaa, ja juuri siksi Vanhoja jääkin monesti ilman suurempaa huomiota – kuten varmasti moni talkoopuurtaja.

Helsinki Roostersin naisten joukkueen joukkueenjohtaja on viimeisen 10 vuoden ajan ollut tuttu näky niin helsinkiläisjoukkueen otteluissa kuin myös lukuisissa SAJL:nkin tapahtumissa. Vuonna 2007 lajiin tutustunut Vanhoja naurahtaa, ettei ole koskaan ollut Vaahteramaljassa katsojana vaan kaikki kymmenen kokemaansa loppuottelua hän on aina ollut työtehtävässä.

– Tämä on mun harrastus, toteaa Vanhoja vapaaehtoisuudestaan ja talkootarmostaan. – Kyllähän ihmisellä on pitää harrastuksia. Olen ollut jalkapallossakin mukana 20 vuotta ja olen edelleen Puotinkylän Valtin johtokunnassa.

– Lisäksi tykkään jenkkifutiksesta lajina, olen aina tykännyt. Muistan, että katsoin jo 90-luvun alussa TeeDee Showta – siis oikeasti katsoin ja keskityin. Ja Kun Esa aloitti lajin, niin huomasin, ettei enää tarvinnut seistä kylmässä jäähallissa. Mutta enhän minä silloin tiennyt, että kesällä sataa näin paljon vettä.

Esalla Auli Vanhoja viittaa poikaansa Esa Vanhojaan. Tässä vaiheessa kehityspsykologiaan taipuvaiset olettavat, että Auli Vanhoja on tullut jenkkifutiksen pariin kuten niin monet muutkin vanhemmat: lapsen harrastuksen perässä. Mutta ei. Vanhojan perheessä asia meni toisin päin. Se oli äiti, joka vei lapsensa jenkkifutismatsiin.

– Tein pitkään töitä Petrus Penkin ja Jan Vilkon kanssa, sijoitusalalla työtä tekevä Vanhoja muistelee. – Vuonna 2007 he sanoivat, että kun Roosters-pelinrakentaja Penkin ja Butchers-valmentaja Vilkon joukkueet kohtaavat, niin koko työpaikka pyydetään katsomaan. Minähän innostuin ja pyysin silloin Esankin mukaan.

Jääkiekkoa harrastanut Esa jäi lajiin koukkuun ja niin kävi myös Aulille. Seuraavasta vuodesta alkaen hän on ollut Roostersin johtokunnan jäsen. Ikinä hän ei ole ollut mukana poikansa joukkueissa. Eikä ikinä tehnyt mokkapaloja, vaan löytänyt auttamisen uomalle muita reittejä.

 

 


 

"Uskon, ettei vapaaehtoisuus katoa mihinkään. Ihmiset haluavat edelleen tehdä hyvää vapaa-ajallaan."

 


 

 

Aktiiviseksi urheiluihmiseksi kasvamista

Auli Vanhoja on saanut kasvaa ympäristössä, jossa urheilu ja liikunta sekä niihin liittyvä yhteisöllisyys ovat aina olleet vahvasti läsnä. Isoisä urheili SM-tasolla hiihdosta tikanheittoon ja aikanaan Vanhojan isovanhempien häissä riitti kaikille parille sadalle vieraalle aterimeksi palkinnoksi saatu hopealusikka. Isoisä valmensi Lappeenrannassa muun muassa mäkihyppyä. Saimaan rannan kaupungissa hän oli erittäin tunnettu urheilupersoona. Roolimalli nuorelle Aulille.

– Kaikille vapaaehtoisille löytyy aina tekemistä. Olin Roostersin naisten joukkueen huoltaja vuosina 2014–2017 eli käytännössä saman ajan kuin Jarmo Lahti oli siellä päävalmentaja. Jarmo kysyi minua mukaan ja katsoi nätisti. Sanoin, että voinhan minä sitten vaikka vesipulloja täyttää. Lopulta minusta tuli joukkueenjohtaja.

Monille vanhemmille, jotka esimerkiksi lasten harrastuksen mukana jenkkifutiksen pariin päätyvät, saattaa laji tuntua sitkeästi eksoottiselta ja jopa stereotyyppisten ennakkoluulojen vuoraamalta. Siitä huolimatta amerikkalaisessa jalkapallossa – kuten lähes kaikissa lajeissa - on valtava vanhempien voimavara. Tässä kohdassa Vanhoja osoittaakin muutaman neuvovan ja kannustavan sanan.

– Jos lapset alkavat harrastamaan, niin suosittelen tutustumaan myös aikuisten otteluihin. Siitä näkee paremmin kokonaisuuden ja pystyy päättelemään mitä tämä on, ja miten jenkkifutistapahtuma toimii.

– Tässä lajissa on pelipaikka kaikille, ja on hienoa, miten amerikkalaisessa jalkapallossa myös kaikki aidosti otetaan mukaan. Tämä koskee vapaaehtoisiakin. Tiedän sen itse oikein hyvin, koska juuri tällä tavalla olen itse päässyt joukkueenjohtajaksi. Pelitapahtumissa tarvitaan ihmisiä ja kuka tahansa pääsee mukaan.

Erilaisia rooleihin Vanhoja on hypännyt ennakkoluulottomasti.

– Tässä on parasta uusien ystävien lisäksi se, että pääsee kokemaan asioita, joita ei muuten pääse. Jenkkifutiksessa olen päässyt näkemään läheltä SM-urheilua. Ja aikanaan jouduin yllättäen mustissa, valkoisella rusetilla varustetuissa kumisaappaissani naisten MM-kisoihin ketjujengiin.

 

 


 

"Tärkeää on, että seura itse luo ympärilleen hengen, joka rohkaisee ja kannustaa kaikkia antamaan osansa."

 


 

 

Johtaa kuin nainen -koulutus

Vapaaehtoisuus ei ole Auli Vanhojalle pelkästään ottelutapahtumissa ja joukkueen parissa palvelemista. Suomen Palloliiton liittokokousedustajana hän on toiminut kolmena vuonna ja Salibandyliiton liittokokousedustajana kerran, Puotikylän Valtin puheenjohtajana, Karhukissojen jääkiekkojoukkueen rahastonhoitajana, Palloliiton Helsingin piirin valiokunnissa viimeiset kymmenen vuotta ja siis Helsinki Roostersin johtokunnassa vuodesta 2012. Luottamustehtävien lista on pitkä.

Syksyllä Vanhoja haki Suomen Olympiakomitean Johtaa kuin nainen –koulutukseen. Yhteensä hakemuksia Olympiakomiteaan saapui 98 ja Vanhoja oli yksi niistä 20:stä, jotka koulutuksen valittiin. Vuoden mittaan koulutettavat laativat pääsisältöalueiden puitteissa omat tavoitteensa, verkostoituvat ja saavat tehtäväänsä apua omalta mentorilta. Roolimallilta.

– Minä teen oman ensimmäisen tehtäväni vapaaehtoisten johtamisesta, Vanhoja kertoo.

– On tärkeää, että vapaaehtoisille löytyy mielekästä tekemistä. Sellaista, mikä on heille sopivaa. Sellaista, mitä he saavat tehdä oma-aloitteisesti ja rauhassa, mutta kuitenkin tietyissä rajoissa. Sellaista, minkä tekemiseen he voivat olla tyytyväisiä. Johtamisella ja organisoimisella on siinä erittäin iso rooli.

– Pidän erittäin tärkeänä, että kaikki pystyvät tekemään oman osansa – nauttien siitä.

Vapaaehtoistyön ja talkoohengen hiipumisesta puhutaan urheilupiireissä paljon. Yle uutisoi aiheesta edellisen kerran 14. marraskuuta. Vanhoja ei suhtaudu aiheeseen synkästi, vaan uskoo ja tietää, että talkooluonnetta suomalaisista edelleen löytyy – se on vain muuttanut muotoaan.

– Vapaaehtoisuus täytyy muokata vastaamaan ajankuvaa. Ei enää haluta tai välttämättä pystytäkään sitoutumaan tehtäviin koko vuodeksi. Eli välttämättä isoihin kokonaisuuksiin ei saada vapaaehtoisia, vaan kokonaisuudet on pilkottava pienempiin osiin. Ja siinä hommassa johtamisen rooli on jälleen suuri.

– Uskon, ettei vapaaehtoisuus katoa mihinkään. Ihmiset haluavat edelleen tehdä hyvää vapaa-ajallaan.

Edelleen kuitenkin tarvitaan jostakin myös niitä aktiiveja, jotka johtavat vapaaehtoisia. Niitä, jotka pystyvät elämän muun hektisyyden keskellä ottamaan vastuuta kokonaisuuksista ja sitoutumaan. Juuri tätä varten Olympiakomitean koulutus on käynnistetty.

Birgitta Kervinen vastaanotti marraskuun alussa Kansainvälisen Olympiakomitean Women and Sports Trophyn. Palkintosumman eli 50 000 euroa hän aikoo käyttää naisten johtajuuden tukemiseen urheilussa mentoroinnin ja koulutuksen keinoin. Vanhoja tuntee Kervisen ja tietää myös aiheen, jota Kervinen ja myös Olympiakomiten Johtaa kuin nainen -koulutus haluaa parantaa.

– On tärkeää, että saataisiin naisia enemmän mukaan muuallekin kuin pienten lasten äideiksi kentille, Vanhoja kertoo. – Oli aikanaan suunnaton uutinen, kun jääkiekkoliittoon hallitukseen valittiin ensimmäistä kertaa nainen – ja silloin elettiin vuotta 2014. Siis vasta kolme vuotta sitten. Presidentti Halonen muistutti 100 tasa-arvotekoa -juhlassa hetki sitten, että puolet maailman väestöstä on naisia. On siis varmasti ymmärrettävää, että tuolla puolikkaalla maailman väestöllä olisi annettavaa myös urheilujohtamisessa.

– Esimerkit ja suunnannäyttäjät ovat tärkeitä. Meillä on Roostersin hallituksessa kolme naista ja neljä miestä. Roostersin naisten joukkueen päävalmentajana toimii Heli Harjanne, joka on erinomainen valmentaja, erittäin hyvin koulutettu ja lisäksi mukava ihminen. Hänen esimerkkiään seuraten nähdään tulevaisuudessa varmasti enemmänkin naisvalmentajia.

– Tärkeää on, että seura itse luo ympärilleen hengen, joka rohkaisee ja kannustaa kaikkia antamaan osansa. Paikallisella tasolla tämä nousee seuran puheenjohtajasta. Jos seura pitää huolta omistaan, niin omat pitävät huolta seurasta.

 

 


 

"Tässä lajissa on pelipaikka kaikille, ja on hienoa, miten amerikkalaisessa jalkapallossa myös kaikki aidosti otetaan mukaan. Tämä koskee vapaaehtoisiakin."

 


 

 

Haaveena tasa-arvoinen mahdollisuus kaikille

Vanhojan mentorina Johtaa kuin nainen –koulutuksessa toimii hämeenlinnalainen Sirpa Korkatti, jolla on vankka kokemus organisaatioiden ja yhteisöjen valmentajana. Mentorin rooli on keskeinen, jotta koulutettava välttää sen perinteisen seurajohtamisen sudenkuopan: urautumisen ja jääräpäisen jämähtämisen.

– Erityisesti saan häneltä projektiini kokemusta ja sparrausta – uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja. Koko koulutuksessa on mukana paljon eri lajien ihmisiä, joten tämä on avartavaa. Vaikka lajit ovat erilaisia, niin haasteet niissä ovat samankaltaisia. Saamme kaikki toisiltamme ratkaisumalleja.

Yksi näistä haasteista on loppuunpalaminen tai oikeastaan loppuun polttaminen. Mikäli tehtäviä ei saada jaettua, joku tunnollinen joutuu kantamaan taakan yksin.

– On selvää, että seura ja laji eivät pysty pitämään ihmistä mukana, jos tämä ihminen uupuu. Aivan liian usein kuulee sanottavan, että ”voi sinua, kun lupauduit tuohon. Saat vielä nähdä, että pian joudut hoitamaan kaiken.” Tämän lauseen sanoja voisi esimerkiksi tuon lauseen sijaan kysyä, missä voisi auttaa.

Auli Vanhoja, mikä on oma haaveesi urheilujohtamisessa?

– Että kaikki olisivat tasa-arvoisia. Ettei kukaan kokisi, ettei olisi mahdollisuuksia johonkin. Talkootyöläisenä koen, että mahdollistan joillekin - ennen kaikkea lapsille - mahdollisuuden harrastaa. Vapaaehtoisuus ei ole minulle sitä, että joku saa paljon. Tämä on minulle sitä, että kaikki saavat jotain. Ja samalla saan itse paljon enemmän.

 

Katso myös:

Viikon vieras: Kai Lindblad

Viikon vieras: Mika Eloranta

Viikon vieras: Pekka Utriainen

 

 

Viikon vieras -palsta nostaa esille ajankohtaisia, kiinnostavia jenkkifutishenkilöitä. Kenen ajatuksia ja kuulumisia haluaisit lukea? Ehdota sähköpostilla osoitteeseen tiedotus@sajl.fi.