Viikon vieras: Roope Noronen

24.11.2017



SAJL:n puheenjohtaja ihastui jenkkifutikseen jo 1980-luvun alussa.

Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton syyskokous vahvisti edellisviikonloppuna sekä toimintasuunnitelman että talousarvion vuodelle 2018. Kotimaisessa jenkkifutismaailmassa on myös ensi vuonna luvassa energistä sisältöä ja tapahtumia runsaasti. Nyt onkin hyvä hetki keskustella lajiliiton puheenjohtaja Roope Norosen kanssa siitä, miten SAJL:n puheenjohtajana vuodesta 2001 toiminut Noronen muistelee pian päättynyttä vuotta ja millä mielin hän toivottaa ensivuoden tervetulleeksi.

Ennen varsinaisia aiheita Noronen sai vastattavakseen viisi nopeampaa ja henkilökohtaisempaa kysymystä.

Nimi: Roope Noronen

Ikä: 43

Perhe: Vaimo, pojat ja mäyräkoira

Ammatti: compliance officer

Milloin päädyit jenkkifutiksen pariin?

Aloin seuraamaan jenkkifutista 80-luvun alussa SkyChanneliltä ja pelaamisen aloitin 1987. Lopullisen kipinän sain vuonna 1985 päästessäni katsomaan Hall Of Fame ottelua Canton, Ohiossa kesäleirin perheviikonloppuna, mutta seuraavana vuonna ei vielä löytynyt nuorten joukkueita Suomesta.

Mitä pelipaikkaa pelasit omalla peliurallasi?

Takakentällä pääsääntöisesti. Nuorten joukkueissa myös QB, RB, WR, TE, DE, LB, PR, KR ja holderin tehtävät ehdin käydä läpi.

Mitä muuta harrastat jenkkifutiksen ohessa?

Tällä hetkellä lasten harrastusten ja jenkkifutiksen seuraamisen lisäksi golf, laskettelu ja ruuanlaitto.

 

Mennyt vuosi

 

Jenkkifutisvuosi 2017 alkaa olemaan paketissa. Mitkä ovat päällimmäiset mietteesi menneestä vuodesta?

Jenkkifutis näkyi lajina laajemmin kuin koskaan aikaisemmin ja strategian tavoitteita saatiin vietyä eteenpäin. Lajiliittomme arvot näkyvät myös paremmin toiminnassa ja yhdessä tekeminen on toimivaa.

Alkuvuoden suurimpiin tapauksiin kuului American Football Without Barriersin NFL-lähettiläiden vierailu, joka toi lajin supertähtiä Suomen talveen. Miten muistelet tuota vierailua?

Vierailu oli erittäin onnistunut ja antoi mahdollisuuden sadoille harrastajille päästä kosketuksiin NFL-ammattilaisten kanssa samalla kun vierailu tuki lajin näkyvyyttä ja uusien yhteistyötahojen kontaktointia. Saamamme palautteen perusteella vierailu on nähty erittäin positiivisena kokemuksena ja vuonna 2018 on tarkoituksena tuoda vuorostaan NFL-erotuomari Suomeen vierailulle.

Yksi menneen kesän isoista ponnistuksista oli kaikkien Vaahteraliiga-otteluiden televisiointi. Miten tämä televisioajan lisääntyminen on mielestäsi vaikuttanut tietoisuuden, lajikulttuurin kasvun ja näkyvyyden kehittymiseen?

Kaikkien otteluiden televisiointi on moninkertaistanut otteluita seuraavan väkimäärän, mutta se on samalla tuonut lajia yhä useamman suomalaisen arkipäivään televisio-, radio-, lehti- ja nettimainonnan kautta. Lisäksi se on tuonut uusia yhteistyökumppaneita ja lisännyt lajista käytävää keskustelua eri foorumeilla. Lisätuotantoihin panostettu euromäärä alkaa myös näkymään siten, että saamme vuositasolla muuta vastinetta suurin piirtein panostettua määrää vastaavasti.

Maajoukkueista tänä vuonna "tulessa" olivat erityisesti naisten maajoukkue MM-kisoissa sekä nuorten U19-maajoukkue EM-kisoissa ja PM-kultaa voitanut nuorten U17-maajoukkue. Miten Suomi näkemyksesi mukaan sijoittuu kansainväliselle lajikartalle?

Suomalainen jenkkifutis on Euroopan kärkeä, mutta kilpailu on kovaa ja ilman jatkuvaa kehitystä kelkasta putoaa nopeasti. Lajimme luonne tuo mukanaan kuitenkin sen, että yksittäisten pelaajien merkitys otteluissa on suuri ja siten pelkkiä ottelutuloksia katsomalla ei saa välttämättä kokonaiskuvaa minkään maan jenkkifutiksen kokonaistasosta. Tästä hyvänä esimerkkinä Ruotsin U19-maajoukkueen pelinrakentaja Floridasta, joka omalla suorituksellaan nosti joukkueensa Suomea paremmaksi.

Kansainväliseen aiheeseen liittyen, mikä on tällä hetkellä tilanne kansainvälisen kattojärjestön IFAF:n suhteen? Joko näkyy valoa eurooppalaisen jenkkifutiksen yhteistyön syventymiselle?

Valitettavasti urheilua vaivaava ajattelu, että pelien pelaaminen on tärkeämpää kuin se, että toimittaisiin oikein – eettisesti ja sääntöjen mukaan - , johtaa siihen, että asioiden ratkeaminen ei tapahdu nopeasti. (Urheilun kansainvälinen välimiestuomioistuin) CAS:n välipäätös, jossa se totesi IFAF:n entisen puheenjohtajan Tommy Wikingin eronneen ja kielsi tätä esiintymästä IFAF-puheenjohtajana, oli toki osoitus siitä, että olemme oikealla tiellä, mutta muutaman maan omavaltainen toiminta yhdistettynä tuohon mainitsemaani ajattelutapaan epää nopeat ratkaisut.

CAS:n lopullinen päätös muista asiassa käsitellyistä asioista selvittänee tilannetta toivottavasti entisestään. Suomi on valinnut tässä asiassa puolensa ja toimintatapaperiaatteidemmekin (code of conduct) mukaan emme voi olla osa toimintaa, jossa sallitaan epäeettinen toiminta.

 

 

Kohti tulevaa

 

 

SAJL:n jäsenseurat hyväksyivät syyskokouksessa toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2018. Mitä erityisesti odotat tulevalta vuodelta?

Kansainvälisesti tilanne on haasteellinen, joten kansainvälisten turnausten tilanteen ollessa hieman auki ajatukset ovat tällä hetkellä enemmän kotimaan toiminnassa. Strategian tavoitteiden toteuttaminen ja uuden strategian ja kilpailujärjestelmän valmistelu ovat keskeisessä roolissa liittotason toiminnassa. Johtamisjärjestelmän uusiminen tuo toivottavasti myös lisää tekijöitä liiton toimintaan ja saamme sitä kautta lisättyä myös liiton tekemistä. Sarjojen osalta toivottavaa on lisenssimäärän kasvu ja toki jännittäviä pelejä.

SAJL:n budjetti vuodelle 2018 on yli kaksi miljoonaa euroa. Avaa vähän, mistä tuo budjetti kokonaisuudessaan koostuu.

Talousarviosta suurin osa eli hieman yli puolet koostuu osallistumisista kansainvälisiin turnauksiin sekä Suomessa järjestettävistä leireistä ja tapahtumista. Ensi vuoden osalta talousarviossa tätä kasvattaa U19-maajoukkueen mahdollinen MM-lopputurnauspaikka, miesten maajoukkueen MM-karsinnat ja samalla EM-kisat, jotka näillä näkymin isännöimme sekä PopWarner Super Bowliin osallistuminen.

Liiton perustoimintojen ylläpito (henkilöstö ja toimisto) vie noin kymmenyksen ja lajinäkyvyyskokonaisuus hieman alle viidenneksen. Sarjatoiminta muuten on noin viidenneksen verran toiminnasta sisältäen pääasiassa lisenssivakuutus- ja erotuomarikuluja. Oman osansa vievät myös sähköiset alustat ja ohjelmat.

Mikä on suomalaisen jenkkifutiskollektiivin suurin ponnistus ensi vuonna?

Mielestäni suurin ponnistus on edelleen lajin kokonaisvaltainen kehittäminen. Uusien ihmisten lajin pariin saaminen, uusien katsojien löytäminen ja lajin kokonaisvaltaisen näkyvyyden kasvattaminen. Millään yksittäisellä tempauksella ei saada jatkuvaa kehitystä aikaiseksi, vaan se vaatii laajamittaista ja koko Suomen kattavaa työtä.

Kolmivuotinen strategiakausi umpeutuu ensi vuoden lopulla. Missä asioissa nykyisessä strategiakaudella on erityisesti onnistuttu?

Strategiakaudelle asetetuista tavoitteista (kasvu, laatu, johtaminen) erityisesti näkyvyyden kasvattaminen lisäämällä viestintäresursseja ja lajinäkyvyyttä on onnistunut, mutta myös harrastajamäärät ovat kasvaneet edellisestä strategiakaudesta. Johtamisjärjestelmän uusiminen on edennyt myös hyvin ja olemme saaneet useita lisätoimijoita liiton eri tehtäviin ja valiokuntiin. Laadun osalta lajin yläkoulutoiminnan käynnistyminen on erikseen mainittava kehitysaskel.

Mitä asioita pidät tällä hetkellä suomalaisen jenkkifutiksen haasteina? 

Suurin haaste lajille on edelleen sen tunnettuuden lisääminen. Helposti lajin sisällä keskustellaan siitä valitseeko henkilö katsovansa ottelun paikan päällä vai televisiosta, kun todellisuudessa laji on vielä siinä tilassa, että valtaosa suomalaisista ei tee minkäänlaista valintaa jenkkifutiksen osalta eli laji ei nouse edes sille listalle mistä vapaa-ajanvietto vaihtoehtoja pohditaan. 

Lajin sisällä suurin haaste on kasvattaa harrastajamäärää ja sitä kautta seurojen kokoa. Näin saadaan kasvatettua myös seurojen kestokykyä eikä koko toiminta ole heti kaatumassa yhden joukkueen toiminnan sakatessa.
 

 

Katso myös:

Viikon vieras: Kai Lindblad

Viikon vieras: Mika Eloranta

Viikon vieras: Pekka Utriainen

Viikon vieras: Auli Vanhoja