Viikon vieras: Fanni Mikkonen

8.12.2017


Fanni Mikkonen tunnustautuu jouluihmiseksi - tai omien sanojensa mukaan "jouluhiippailijaksi".
Fanni Mikkonen tunnustautuu jouluihmiseksi - tai omien sanojensa mukaan "jouluhiippailijaksi".
"Jouluksi kotiin" -mainosvideon päähenkilö Jenni Linden (2) sekä Nana Olavuo valmistautumassa kuvaukseen.
"Jouluksi kotiin" -mainosvideon päähenkilö Jenni Linden (2) sekä Nana Olavuo valmistautumassa kuvaukseen.
"En mie vähempää odottanutkaan joukkuekavereilta, mutta kyllä mie silti yllätyin positiivisesti tavasta jolla he mukana olivat - he vetivät niin hyvällä hengellä!" toteaa ohjaaja Fanni Mikkonen Roostersin naisten joukkueen näyttelijäpanoksesta.
"En mie vähempää odottanutkaan joukkuekavereilta, mutta kyllä mie silti yllätyin positiivisesti tavasta jolla he mukana olivat - he vetivät niin hyvällä hengellä!" toteaa ohjaaja Fanni Mikkonen Roostersin naisten joukkueen näyttelijäpanoksesta.
Vuonna 2015 Fanni Mikkonen voitti EM-kultaa ja vuonna 2016 SM-kultaa. 2017 hän piti Naisten Vaahteraliigasta välivuoden, mutta palaa ensi kesäksi takaisin kentälle. Kuva: Eki Tanskanen
Vuonna 2015 Fanni Mikkonen voitti EM-kultaa ja vuonna 2016 SM-kultaa. 2017 hän piti Naisten Vaahteraliigasta välivuoden, mutta palaa ensi kesäksi takaisin kentälle. Kuva: Eki Tanskanen
Fanni Mikkosen mukaan TV-tuotannossa ja jenkkifutiksessa on paljon samaa - mainosvideon kuvauksissa nämä kaksi samanlaisia elementtejä sisältävää maailmaa kohtasivat.
Fanni Mikkosen mukaan TV-tuotannossa ja jenkkifutiksessa on paljon samaa - mainosvideon kuvauksissa nämä kaksi samanlaisia elementtejä sisältävää maailmaa kohtasivat.

Tuleva ohjaaja-käsikirjoittaja ja liikkuva kulmapuolustaja-keskushyökkääjä kokee jenkkifutiksen taiteena.

– Tavallaan minut on ollut helppo yllyttää mukaan.

Näin vastaa Fanni Mikkonen kysymykseen, innostuuko hän uusista asioista.

Vuonna 2010 joensuulainen vaateliike toimi sattumankauppana, josta sai alkunsa Mikkosen jenkkifutisura. Wolves oli perustamassa naisten joukkuetta, jolloin samassa liikkeessä työskennellyt Wolvesin miesten joukkueen pelaaja kannusti työkavereitaan kokeilemaan uutta lajia. Tuolloin 21-vuotias Fanni Mikkonen oli ”tavallaan helppo yllyttää mukaan”.

Tohmajärveltä kotoisin oleva Mikkonen oli tuohon mennessä ehtinyt urheilemaan monipuolisesti koko elämänsä. Oli jääkiekko ja hokkarit, yleisurheilu ja piikkarit, capoiera ja baletti. Kaikki kuitenkin olivat pudonneet kyydistä ennemmin tai myöhemmin, eikä mistään tullut pidempää harrastusta. Mutta jenkkifutis muuttui hetkessä houkutuksesta koukutukseksi.

– Heti ensimmäisistä treeneistä alkaen tämä tuntui miun jutulta, Mikkonen miettii. – En mie mitään osannut, mutta tuntui silti miun jutulta. Mie vaan juoksin päin. Täysillä.

Uusi, nopea ja ketterä pelaaja asetettiin She-Wolvesin harjoituksissa keskushyökkääjäksi. Myöhemmin Mikkonen on pelannut vuosia Naisten Vaahteraliigassa ja maajoukkueessakin kulmapuolustajan paikalla. Vaikka päin juokseminen olikin ensimmäinen addiktoiva tekijä, on kokemuksen myötä amerikkalaisesta jalkapallosta kuoriutunut Mikkoselle yhä enemmän ja enemmän uusia tasoja, jotka lumoavat pelaajan yhä uudelleen ja uudelleen.

–Kun muutin Helsinkiin 2012 ja menin ensimmäistä kertaa Roostersin treeneihin, niin silloin alkoi kytemään ajatus, että tässähän voi oikeasti kehittyä. Ja joukkuehenki on toinen iso juttu. Eli hyvä valmennus ja hyvät tyypit, joiden kanssa saa treenata. Ne ovat tehneet tästä minulle sen tärkeimmän urheilulajin.

Joukkuehenki ei ole Mikkoselle vain yhdessäoloa vaan ”motivaation ydin”.

– Se liittyy sosiaalisiin suhteisiin muiden kanssa. Se liittyy siihen, että myö jaetaan yhdessä onnistumiset ja epäonnistumiset. Sillä tavalla myös oma kehitys on suhteessa joukkueeseen. Eli kun sie kehityt ja niin joukkue kehittyy. Se tuntuu äärimmäisen palkitsevalta. Silloin, kun tarvitsee potkua perseelle, niin on tyypit ympärillä ja sitten kun onnistut, niin siinä on tyypit lyömässä high fivea. Tunteet jaetaan muiden kanssa.

 

"Se, mitä kentällä tapahtuu, on taidetta!"

Fanni Mikkosella on ainutlaatuinen tapa tarkastella amerikkalaista jalkapalloa. Elokuva- ja TV-käsikirjoittajaksi opiskeleva jenkkifutaaja näkee ympärillään tarinoita ja innostuu niistä. Produktion toteuttaminen kuvaus- tai teatteriryhmän kanssa on lopulta samankaltaista kuin jenkkifutiksen pelaaminen. On käsikirjoitus eli pelikirja, on valmentaja eli ohjaaja, on yhteinen tavoite. Ja tunne!

– Jenkkifutiksessa ja elokuva- ja TV-töissä - ja kun olen tehnyt teatterihommia aikaisemmin - niin olen huomannut näihin kaikkiin liittyy todella paljon samoja tunteita ja samoja syitä, miksi niitä haluaa tehdä. Jollain lailla ne liikuttavat isojen kysymysten äärelle.

– Nämä ovat yhdessä tekemistä, jossa jokaisen panos vaikuttaa siihen, minkälainen kokonaisuudesta tulee. Ja lisäksi kaikilla on omat tärkeät roolit, jotka johtavat lopputulokseen.

Monesti jenkkifutis nähdään shakkina, jossa pelaajat ovat strategian orjia, koordinaattorin pelinappuloita. Mikkonen räjäyttää tämän näkemyksen.

– Ehdottomasti kaikissa (teatteri, elokuvatyö, jenkkifutis) on myös isossa roolissa itsensä toteuttaminen. Jenkkifutiksessa fyysisyys ja ajatustyö on erilaista, mutta se on silti verrannollista siihen, mitä tehdään taiteen parissa. Eli se joku ”tarve” saada itsestään jotakin irti. Se, mitä kentällä tapahtuu, on taidetta!

– Rohkeus ja vaistoon luottaminen ovat myös sellaisia asioita, jotka ovat samoja sekä jenkkifutiksessa että taiteessa. Sooloilemaan ei pidä ryhtyä, mutta vaiston ja impulssin seuraaminen on hyvin tärkeää – yleensä silloin tulee hyviä juttuja. Kun pelikirja on sisäistetty ja pohjatyö on tehty huolella, niin vaistoon voi luottaa. Olennaista on silloin, ettei pelkää epäonnistumista, vaan uskaltaa ottaa hyviä, oikeita riskejä.

 

Jenkkifutis mukana Hyvä joulumieli -keräyksessä

Tätä Mikkosen mainitsemaa taidetta tehdään jenkkifutiksessa vahvassa maskissa. ”Siviiliroolit” unohtuvat ja tilalle astuvat peliroolit. Pelissä ei mietitä, että pankkiiri blokkaa tilaa palloa kantavalle poliisille, tai että opettaja taklaa leipuria – vaikka kaikki ovatkin samassa pelissä, samalla kentällä.

Mikkonen onnistui syksyllä yhdistämään sekä rakkaan lajinsa että tulevan ammattinsa. Hän käsikirjoitti ja ohjasi Ylelle Hyvä joulumieli -keräyksen mainosvideon. Vähävaraisille lapsiperheille suunnatun keräyksen mainoksessa mukana on vahvasti jefu.

– Jenkkifutis on ollut iso asia elämässäni, ja käsikirjoittajana sitä ammentaa omasta elämästään aiheita. Tämä on varmasti vain alkua sille, että nämä asiat kohtaavat, mutta on todella siistiä että sain heti tässä vaiheessa yhdistettyä nämä kaksi samaan juttuun.

 

Ohjaaja Mikkonen haltioituu timanttisista Roosters-näyttelijöistä

”Jouluksi kotiin” -mainoksen päähenkilönä on keskushyökkääjä Jenni Lindén, joka saa tekstiviestin isovanhemmiltaan; mummi ja ukki pyytävät syömään lihapullia. Pallo kainalossaan Lindén juoksee suoraan harjoituksista ruokapöytään. Mummi saa ”ylävitoset” – ihan niin hyvässä joukkueessa kuuluukin. Videon näet tästä.

– Naisurheilu on itselleni on sellainen asia, jolle toivoisi sille kuuluvaa näkyvyyttä, kertoo Mikkonen käsikirjoituksen syntyprosessista. – Sitten heräsi tällaisia Forrest Gumpista tuttuja asioita, ja pohdin voisiko siinä olla jokin sellainen twisti. Siinä kirjoittaessa huomasin, että miehän kirjoitankin jotakin, joka on minulle itselleni tosi tärkeää. Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta Tohmajärveltä ja aina välillä Helsingin ruuhkissa tulee sellainen olo, että kun vaan voisi painua sinne mummolaan mummin luokse kahvia juomaan.

Videossa tämän tunnelman vaihtelun huomaa. Jenkkifutismaailman aggessiivinen musiikki vaihtuu mummolan jouluiseen tunnelmaan. Yhtään sanaa videossa ei lausuta, mutta viesti tulee harvinaisen selväksi.

– Matka jonnekin, missä tyypin sydän on. Taustajoukot ovat tärkeä osa siitä, mitä kaikkea meillä on. Eli tässä kontekstissa on se raffimpi urheilumaailma ja sieltä mennään kodin lämpöön.

Jenni Lindén osoittautuu erinomaisen keskushyökkääjän osaamisensa lisäksi olevan myös luontainen lahjakkuus näyttelijänä. Mikkonen ei säästele kehuja koko jenkkifutisjoukkueen panoksesta kertoessaan.

– Roostersin naisten joukkue on timanttinen porukka, mitä ei voi tarpeeksi korostaa. Tuntuu, että joukkue lähti mukaan siksi, että se on joukkueelle kivaa, mutta myös siksi että he halusivat tukea joukkuekaverinsa juttua.

– En mie vähempää odottanutkaan joukkuekavereilta, mutta kyllä mie silti yllätyin positiivisesti tavasta jolla he mukana olivat - he vetivät niin hyvällä hengellä! Ja tietysti he ovat tyyppejä, joita on valmennettu, joten he ymmärsivät puolesta sanasta, mitä pitää tehdä. He olivat monta tuntia ulkona kylmässä, pitivät yllä hyvää tiimihenkeä ja nauroivat. Nämä Roostersin arvot ja työmentaliteetti ovat niitä, jotka vievät koko lajia eteenpäin.

 

Takaisin kentälle 2018 - ja joskus valmentamaan

Ohjaaminen ja valmentaminen ovat lopulta samankaltaisia prosesseja: saada joukko sitoutumaan, toimimaan, suoriutumaan ja onnistumaan yhdessä. Voisiko Fanni Mikkonen nähdä itsensä myös valmentajana?

– Itsellä on ollut paljon hyviä valmentajia, mutta Heli Harjanne on varmasti minun urani paras valmentaja, jonka kehitystä on ollut siistiä seurata vierestä. Ympärillä on lisäksi monta muutakin inspiroivaa stooria, joten ihan ehdottomasti minulla on kiinnostusta valmentamiseen. Toivottavasti miulla joskus on sellainen tilanne, että voisin siihen sitoutua. Kun on nähnyt omistautuneita valmentajia, niin haluaisi tehdä sitä sillä tavalla kuin se vaatii.

Nykyisen Roosters-päävalmentaja Harjanteen lisäksi Mikkosen puheessa nousee valmentajista esille Jarmo Lahti – nyt manageriksi siirtynyt monivuotinen päävalmentaja.

– Kun muutin Helsinkiin, miulla lähti ihan uusi vaihde päälle jefun suhteen, ja Jarmo oli suurimpia tekijöitä siinä. Jarmo uskoi, kannusti ja näki miussa potentiaalia, jota en itse silloin vielä osannut itsessäni nähdä.

Vielä ei Mikkosella kuitenkaan ole edessään roolia valmentajana, vaan kaudella 2017 välivuoden pitänyt takakentän pelaaja palaa nyt takaisin pelikentälle ja on jälleen osa Roostersin joukkuetta.

 

Joulutouhuaja rauhoittuu Tohmajärvellä

Kun miettii, mitä Fanni Mikkonen halusi ”Jouluksi kotiin” –videossa sanoa, ei ole vaikea päätellä mitä käsikirjoittaja Mikkonen tekee jouluna. ”Jouluhiippailijaksi” itseään kuvaava jenkkifutaaja suuntaa jouluksi kotiin, Tohmajärvelle.

– Joudun aina vähän hillitsemäänkin joulumeininkiä, koska tykkään joulusta todella paljon. Joulu on minulle hyvää rauhoittumista ja valmistautumista uuteen vuoteen. Perheeni asuu eri puolilla, kun vanhemmat ovat Tohmajärvellä, sisko Saksassa ja itse asun Helsingissä, mutta nyt saamme olla yhdessä. Minulla on takana kiireinen syksy ja kesä, joten jouluna tärkeintä on saada rauhoittua.

Näinhän se on. Joulun touchdown ei synny heittämällä tai juoksemalla. Joulun touchdown syntyy olemalla. Yhdessä.

 

"Jouluksi kotiin" -video Yle Areenassa

 

Katso myös:

Viikon vieras: Kai Lindblad

Viikon vieras: Mika Eloranta

Viikon vieras: Pekka Utriainen

Viikon vieras: Auli Vanhoja

Viikon vieras: Roope Noronen

Viikon vieras: Joona Mustikkamaa