Viikon Vieras: Aino Joro

16.2.2018


Aino Joro pelaa tulevana kesänä West Coast Phoenixissa I-divisioonassa sekä U19-joukkueessa.
Aino Joro pelaa tulevana kesänä West Coast Phoenixissa I-divisioonassa sekä U19-joukkueessa.

West Coast Phoenixin 17-vuotias puolustaja haaveili pitkään jenkkifutiksen pelaamisesta  - maaliskuussa hän pelaa ja harjoittelee Nordic Girls´ Campilla yhdessä monen muun pohjoismaalaisen pelaajan kanssa.

Aino Joro muistaa hyvin sen hetken, kun häntä reilut 10 vuotta vanhemmat isoveljet olivat perustamassa Salo Scorpions -nimistä jenkkifutisjoukkuetta. ”Minäkin haluan”, oli Ainon ensimmäinen ajatus. Tämän saman tunteen tietävät lukuisat jenkkifutispikkusiskot ympäri Suomen. Heidän onneksi alle 15-vuotiaana on nykyisin jo monella paikkakunnalla mahdollisuus osallistua harjoituksiin yhdessä poikien kanssa.

2016 Ainon toive toteutui, kun hän 16-vuotiaana liittyi West Coast Phoenixiin. Pian saattaa toteutua myös se, että hän saa pelata jenkkifutista nuorten ikäluokissa, sillä Suomeen ollaan ensi kesäksi kokoamassa naisten U19- ja tyttöjen U17- sarjoja. Ja yksi hieno mahdollisuus on myös maaliskuussa, kun pelaajat kokoontuvat historian ensimmäiselle Girls´ Campille Tukholmaan.

Seuraavassa Viikon Vieraan Aino Joron viisaita jefu-ajatuksia:

 

Mikä on sinun urheilijanpolkusi eli mitä kaikkea olet ehtinyt harrastamaan?

Olen pelannut tavallista jalkapalloa kuusivuotiaasta 11-vuotiaaseen. Välissä olen pelannut kokeilumielessä koripalloa ja sählyä. Pesäpalloakin pelasin pari kesää – en mitenkään tosissaan, mutta pelasin kuitenkin.

Entä miten olet päätynyt jenkkifutiksen pariin?

Minulla on 10-11 vuotta vanhemmat isoveljet, jotka perustivat aikoinaan kotipaikkakunnallemme Saloon joukkueen. Ja kun he siellä pelasivat niin itse olen jo pienestä asti tahtonut kokeilla. Salossa ei tähän kuitenkaan ollut mahdollisuutta, mutta kun aloitin 2016 lukion Turussa, niin päätin että lähden kokeilemaan. Kävin treeneissä ja jäin sinne. Kaudella 2017 pelasin jo koko kauden Phoenixissa.

Minulla ei ollut varsinaisesti mitään halua millekään pelipaikalle, ja minulle sanottiin että mene vaikka linebackiksi. Se on ollut hauskaa! En edes tiedä, mitä muuta paikkaa voisin pelata.

Tukholmassa järjestetään maaliskuun alussa ensimmäinen yhteispohjoismainen Girls´ Camp – leiri joka kokoaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta pelaajia yhteen. Mitä odotuksia sinulla on tuolle leirille?

Odotan ainakin, että siellä olisi hauskaa ja että pääsen pelaamaan ja harjoittelemaan uusien ihmisten kanssa. Ja että oppisi jälleen jotakin uutta.

Mikä on sellainen pelillinen asia, johon leirillä erityisesti toivot uusia vinkkejä?

Kun nyt on jo ehkä perusteet jollakin lailla hallussa, niin tärkeintä olisi varmasti saada niitä varmemmiksi ja saada sitä kautta luottoa omaan tekemiseen. Siten, että tietää oikeasti, mitä tekee.

Kesäksi pyritään kovasti saada käyntiin naisten U19- ja tyttöjen U17-sarja. Phoenixilla on jo juniorijoukkue olemassa. Missä nuorten sarjoissa sinut tullaan kesällä näkemään? Entä mitä odotat kyseisiltä nuorten sarjoilta?

Täytän kesällä 18, ja pelaan vain U19-sarjassa, koska meillä halutaan että pelaan myös naisten joukkueessa. Jos pelaisin yli-ikäisenä U17-sarjassa, niin en saisi pelata edustusjoukkueessa.

Itselläni ei ole koskaan ollut vaikeuksia tulla vanhempien ihmisten kanssa toimeen, koska olen tosiaan perheen nuorin. Sisko on vuotta vanhempi mutta veljet ovat siis yli kymmenen vuotta vanhempia. Mutta onhan se ihan hauskaa nähdä, miten tytöt tätä lajia pelaavat.

Miten Raisiossa käynnistyi U19-naisten joukkueen toiminta?

Minusta tuntuu, että olemme tehneet töitä niin paljon sen eteen. Viimekaudellakin meitä pelasi kaksi -98 syntynyttä, minä olen 2000 syntynyt ja lisäksi mukana oli yksi -02 syntyny, eli meillä on jo ollut junioreita mukana. Olemme pyrkineet pitämään lajiesittelyitä yläasteella ja lukioilla, että saamme levitettyä lajia ihmisten keskuuteen.

Mitä vinkkejä annat seuroille, jotka vielä tällä hetkellä miettivät naisten U19 tai U17-joukkueen perustamista?

Me olemme pitäneet tytöille kokoajan omia harjoituksia, vaikka pelaajia onkin ollut vähän. Tyttöjen harjoituksiin voi olla helpompaa tulla, kun mennä harjoituksiin, jossa on 30-vuotiaita naisia. 14-vuotiaasta se voi tuntua pelottavalta. Meidän harjoituksiin tuli juuri Turusta uusia 14-vuotiaita tyttöjä, jotka ovat aiemmin pelanneet poikien kanssa.

Mitä tavoitteita sinulla on jenkkifutiskaudelle 2018 sekä itsellesi että joukkueille I-divisioonaan ja U19-sarjaan?

Totta kai itse haluan kehittyä pelaajana – sehän on varmasti kaikilla aina tavoitteena.

I-divisioona kasvaa tulevalle kaudelle paljon, joten tavoitteena on siellä pelata mahdollisimman hyvä ja ehjä kausi ja olisi kiva päästä jatkoon ja vähintään yhtäpitkälle, kun pelasimme I-divisioonan finaalissa.

Jos saamme kunnon U19-sarjan, niin siellä tavoitteena on saada hyviä pelejä ja että saadaan oman joukkueen osalta pelin toimimaan junnujen voimin – ilman aikuisia.

Kuka on idolisi/esikuvasi jenkkifutiksessa?

Tällä hetkellä idolini on meidän joukkueesta Katja Kankaanpää. Olen henkilökohtaisesti oppinut Katjalta eniten tähänastisen jefu-urani aikana. Viime kauden eli ensimmäisen kauteni aikana Katja neuvoi aina, jos oli kysyttävää,  ja muutenkin näytti esimerkillään miten jefua oikeasti pelataan.

Hän jaksaa myös aina kannustaa joukkuetta ja luottaa sekä omaan että joukkueen tekemiseen, vaikka peli aina sujuisikaan niin hyvin kuin voisi. Hyvä esimerkki siitä, millaista on olla hyvä jefu- ja joukkuepelaaja kentällä ja sen ulkopuolella.

 

Katso myös:

Viikon vieras: Kai Lindblad

Viikon vieras: Mika Eloranta

Viikon vieras: Pekka Utriainen

Viikon vieras: Auli Vanhoja

Viikon vieras: Roope Noronen

Viikon vieras: Joona Mustikkamaa

Viikon vieras: Fanni Mikkonen

Viikon vieras: Mikko Toiminen

Viikon vieras: Santeri inkinen

Viikon vieras: JP Burlington

Viikon vieras: Janika Nikander

Viikon vieras: Nikko Olsson