Viikon Vieras: Paula Lehtinen

6.4.2018



Erityisopettaja, joka lopetti uransa Suomen ja Euroopan mestaruuteen vuonna 2015, mutta harjoittelee edelleen 9 kertaa viikossa ja opiskelee lisäksi ravitsemustieteitä ja urheiluravitsemusta.

Kaikki, jotka ovat toimineet Paula Lehtisen kanssa samassa joukkueessa, käyttävät Lehtisestä lähes poikkeuksetta samoja kuvauksia: määrätietoinen mutta iloinen, päättäväinen mutta hymyilevä, vaativa mutta kannustava. Ennen kaikkea Paula Lehtinen on taistelija, joka on mennyt esteiden läpi ja vastoinkäymisten yli asenteella.

Entä mikä Lehtisen oma kuvaus? "Itsepäinen muuli."

Semikontaktiaikoina 2000-luvun alkuvuosina alkanut jenkkifutarin ura kuljetti Lehtisen vuodeksi Chicagoon ja teki hänestä moninkertaisen Suomen mestarin. Ura huipentui vuoteen 2015, jolloin Lehtinen oli avainpelaaja sekä Euroopan mestaruuden voittaneessa maajoukkueessa että Suomen mestaruuden voittaneessa GS Demonsissa. Tuon jälkeen erityisopettajana työskentelevä Lehtinen on panostanut entistä enemmän crossfitiin, ja vastikään hän alkoi katsomaan liikuntaa entistä enemmän myös urheiluravitsemuksen näkökulmasta. Tuota alaa hän nyt työn ohessa opiskelee Itä-Suomen avoimessa yliopistossa.

Tämä haastattelu kannattaa lukea senkin takia, että tarjolla on selkeitä ravintoon liittyviä vinkkejä kaikille valmentajille ja erityisesti pelaajille.

 

Klassinen Viikon Vieras -kysymys: miten sinä löysit jenkkifutiksen ja mikä siinä sai sinut koukkuun? 

Muutin vuonna 2004 Tampereelta Helsinkiin opiskelemaan ja etsin vapaa-ajalle harrastusta. Kävin yliopiston punttisalilla, minne Hurmeen Minttu oli laittanut Wolvojen mainoksen. Soitin saman tien valmentajalle ja sille tielle jäin 10 vuodeksi urheilemaan ja kasvamaan. Porukka oli huikee ja laji niin monipuolinen, että ei sitä voinut jättää "kesken".

Mikä harjoitus oli/on suosikkisi?

1 vs 1 RB vs LB, koska olin tarpeeksi itsepäinen muuli yrittämään joka downilla kovempaa kuin edellisellä.

Mitkä ovat kolme hienointa muistoa peliuraltasi?

Lippupallon MM-kisat Etelä-Koreassa 2006. Pelasin taitotasoni yli koko turnauksen, enkä tiputtanut juurikaan palloja. Maailmanlistan pronssi oli aika kova sana.

Peli Joensuuta vastaan, kun he ensimmäistä kertaa pukivat kamat päälle ja oltiin Laineen Katrin kanssa outside linebackereita. Sen aikainen valmentaja Titolan Kari kärsivällisesti yritti saada meitä lähtemään sovitusta 5 jaardin syvyydestä ja reilusti ulkoa. Me Katrin kanssa päädyttiin aina linjan päähän ja omatoimisesti blitzattiin molemmilta puolilta, koska kokemattoman joukkueen peli rakentui vielä hitaahkosti. Peli päättyi lähemmäs 100–0.

Kausi Chicagossa 2014. Tajusin, kuinka edellä me Suomessa ollaan liikuntatietämyksessä, mikä heijastui alkulämpissä, kehonhuollossa ja oheistreenissä. Tajusin myös, kuinka "viisas" valmennus meillä Suomessa on taktisesti ja myös pelaajille selitetään, miksi mitäkin tehdään. Paljon jäi hyviäkin muistoja toki, etenkin muutamien ihmisten jatkuva avuliaisuus asunnon hankinnassa ja muissa käytännön asioissa.

Päätit pelaajaurasi Suomen mestaruuteen syksyllä 2015, mutta urheilemista et ole lopettanut. Miten tällä hetkellä täytät liikunnallisen tyhjiön elämässäsi?

Tällä hetkellä harjoittelen 9 kertaa viikossa crossfittia eli kestävyyttä, voimaa, telinevoimistelua, painonnostoa ja niin edelleen. Käyn ennen töitä vetämässä aamun intervallitreenin ja töiden jälkeen sitten voimaa ja olympianostoja. Eli vieläkään ei ole tylsää :)

Hetki sitten teit uuden aluevaltauksen ja ryhdyit opiskelemaan ravitsemustieteitä ja urheiluravitsemusta. Mistä ajatus tuohon syntyi?

Osallistuin crossfit-kisaajille tehtyyn ravitsemustutkimukseen, missä arvio oli usean sadan kalorin vuorokausivaje energiansaannissa. Päädyin samalta istumalta uuteen ruokavalioon ja elämä kirkastui. Salilla muutama ihminen pyysi neuvoa, mutten uskaltanut heidän terveydellä leikkiä ja päätin ensin opiskella tutkittua tietoa. Sittemmin ollaan tehty useamman kanssa yhteistyötä ravitsemuksen parissa ja heidän silmistä loistaa sama elämänmuutos, mitä itse koin.

Työskentelet tällä hetkellä erityisopettajan virassa. Onko tavoitteenasi kuitenkin työllistää jatkossa itseäsi myös oikean syömisen ja ravinteiden työmaalla?

En mä erkkahommia voi lopettaa, koska mun teinit on mulle yllättävän tärkeitä ja viihdyn heidän kanssaan. Joka päivä tulee jonkinlainen yllätysmomentti, mistä on tähän asti aina selvitty ja minä mukaan lukien opiksi otettu. Tällä hetkellä tuntuu, että aika riittää molempiin juttuihin. Yhtälöstä ei ole kuitenkaan poissuljettu ammatinvaihto tulevaisuudessa, mutta sitä ennen täytyy opiskella paljon lisää.

Minkä yleisen neuvon voisit antaa jokaiselle jenkkifutarille ravintoasioihin liittyen?

Syö hiilarit, proteiinit ja rasvat joka aterialla (5-6 ateriaa) energiaksi. Kourallinen kasviksia joka aterialla pitää solut toimivina voimantuoton ja työkapasiteetin kannalta. Älä anna vastustajalle tasotusta skippaamalla kasviksia(kaan).

Mistä ravintoasioista erityisesti kilpailukaudella jenkkifutarin pitäisi pitää huolta? Onko suosituksilla pelipaikkakohtaisia eroja? 

Juo tarpeeksi, että ne samat edellä mainitut solut jaksavat. Ammattifutaritkin ovat olleet tutkimuksissa nestevajeessa ENNEN pelejä ja se aiheuttaa uupumusta ennen aikojaan.

Jenkkifutis on teholaji ja jokainen tarvitsee hiilihydraattia tehon tuottamiseen. Laitapelaajat ja RB:t tarvitsevat runsaasti hiilaria, sillä kovalla teholla juostut jaardimäärät on suuria. Lähempänä linjaa ei juosta niin paljon, mutta kahdenkeskiset painit saattavat olla koko downin kestäviä tehosuorituksia ja vaatii yhtä lailla hiilihydraatteja. Karkeasti voisi sanoa, että hiilihydraatin määrä on täysin verrannollinen lihasten kokoon ja käytetyn tehon määrään.

Tässä myös jefupelaajille sopiva linkki ateriarytmistä. https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=0XESyUrn0pU

Videolla kuvattu hiilarimäärä koskee myös jefuilijoita etenkin kilpailukaudella.

Paljon puhutaan oikean harjoittelun, levon ja ravinnon suhteesta. Mikä tässä yhtälössä on omalla urallasi ollut kaiken vaikeinta toteuttaa?

Harjoittelua on itsellä aina ollut liikaa ja ruokaa ja lepoa aivan liian vähän. Nyt on tarpeeksi ruokaa, enkä ole kahteen vuoteen käyttänyt herätyskelloa. Koska kroppa tuntuu vajaan 10 vuoden vajauksen jäljiltä olevan lähellä balanssia, herään aamutreeneihin kello 6 ilman kelloa virkeänä. Edelleen treeniä saattaa olla vähän liikaa, itse en sitä kylläkään tunnista.

Mitä sinä odotat tulevalta jenkkifutiskaudelta eniten?

Miesten EM-kisat Vantaalla kiinnostavat todella paljon. Olen viime vuosina käynyt aika vähän miesten peleissä, mutta nyt aion seurata tarkemmin. Toisena asiana kiinnostaa myös naisvalmentajien puuhat naisten sarjoissa. Naisten näkemykset jenkkifutiksesta on positiivisella tavalla äärimmäisen pitkälle vietyjä.

 

Viikon Vieraat:

Viikon vieras: Kai Lindblad

Viikon vieras: Mika Eloranta

Viikon vieras: Pekka Utriainen

Viikon vieras: Auli Vanhoja

Viikon vieras: Roope Noronen

Viikon vieras: Joona Mustikkamaa

Viikon vieras: Fanni Mikkonen

Viikon vieras: Mikko Toiminen

Viikon vieras: Santeri inkinen

Viikon vieras: JP Burlington

Viikon vieras: Janika Nikander

Viikon vieras: Nikko Olsson

Viikon vieras: Aino Joro

Viikon Vieras: Ronny Lehmussaari

Viikon Vieras: Alexandra Naumanen

Viikon vieras: Arttu Koivisto

Viikon vieras: Juulio Vahla