Viikon Vieras: Anu Tiilikainen

13.4.2018 klo 15:00


Alla muutamia Anu Tiilikaisen AFWB-leiriltä valitsemia valokuvia. © Anu Tiilikainen
Alla muutamia Anu Tiilikaisen AFWB-leiriltä valitsemia valokuvia. © Anu Tiilikainen












Suomalaiskuvaaja vietti kolme päivää NFL-tähtien seurassa Portugalin AFWB-leirillä.

Maaliskuun alussa Anu Tiilikainen lensi eräänä torstai-iltana Lissaboniin, Portugaliin. Aurinko oli painunut horisonttiin Atlantin taakse, kun kone lopulta laskeutui Pyreneiden niemimaan länsirannalle. Vuokra-auto alle ja pimeässä vieraalta tuntuvan auton nokka kohti Algarvea. Portugalilaiskuskien ajotavat eivät välttämättä mukaile liikennesääntöjä, ja harvemmin kohteliaisuussääntöjäkään. Anua jännitti, hieman pelottikin. Lopulta hotelli näkyi. Auto parkkiin hotelliin ja nukkumaan.

Ei tiennyt tuossa vaiheessa Anu Tiilikainen, että 12 tunnin päästä hän söisi aamupalaa yhdessä NFL:n Hall of Fame –laitahyökkääjä Andre Reedin kanssa.

Hyväntekeväisyysjärjestö American Football Without Barriers eli tuttavallisemmin AFWB tekee vuosittain matkoja johonkin jenkkifutiksen suhteen eksoottiseen kohteiseen. Vuosi sitten AFWB vieraili Suomessa ja tänä vuonna kohteena oli Portugali. Mukana olivat Johnson Bademosi, Gary Barnidge, Matthias Farley, Ben Garland, Marcus Peters, Kevin Hogan, Josh Johnson, Erik Lorig, Marshawn Lynch, Chris Milton, Barkevious Mingo, Roosevelt Nix, Jabaal Sheard, DeAngelo Williams sekä Andre Reed. Mukana joukossa Super Bowl -voittajia, All pro-pelaajia ja pro bowlissa pelanneita lähettiläitä.

Anu Tiilikainen puolestaan on suomalaiselle jenkkifutisväelle tuttu valokuvaaja, joka tosin sosiaalisessa mediassa on tutumpi nimellä Hilarious Hobbit. Juuri kuvaaminen oli se, joka Anun vei Portugaliin.

– Kun AFWB vuosi sitten oli Suomessa, vaikutuin heidän toiminnastaan ja siitä yhteydestä, jonka he saivat suomalaisiin jenkkifutareihin. Sitä oli vaikuttavaa katsoa ja valokuvata. Tuli sellainen fiilis, että haluan olla uudelleen osa sitä kokemusta ja osaltani olla tuomassa kansainvälisesti sekä heidän toimintaansa että jenkkifutista näkyville.

Prosessi lähti käyntiin, kun selvisi, että AFWB lähtee välittämään amerikkalaisen jalkapallon ilosanomaa tänä vuonna Portugaliin.

– Laitoin sitten AFWB:n päähän tiedustelua ja sieltä Todd Buelow ilmoitti, että olen lämpimästi tervetullut mukaan. Toddilta sain portugalilaisen Algarve Sharks -joukkueen päävalmentajan Lance Heronin yhteystiedot. Viestittelin Lancelle ja laitoin mukaan linkkejä viimevuotisiin kuviini. Hänkin toivotti minut tervetulleeksi ja lupasi pääsyn kaikkiin tapahtumiin. Sovimme, että yövyn samassa hotellissa kuin koko AFWB-porukka.

– Kun tämä varmistui, kävin ostamassa lennot ja varasin hotellin. Onneksi tuli säätietoja tarkkailtua, niin osasin ottaa sadevaatteetkin mukaan. Tuossa vaiheessa ei ollut vielä tarkkaa tietoa siitä, minkälaisella bussilla AFWB:n ihmiset Portugalissa liikkuu ja onko siellä tilaa minulle, niin varasin varmuuden vuoksi vuokra-auton itselleni. Loppujen lopuksi pääsin bussilla joka paikkaan.

Kun mukana on NFL-kaliiberin linjamiehiä, on joukkomatkustamisessa omat haasteensa. Anu istuutui Atlanta Falconsin 196-senttisen ja 138-kiloisen linjamiehen viereen.

– Ensi kuljimme pienemmällä bussilla, jossa oli kieltämättä suhteellisen läheinen ja lämmin tunnelma. Istuin viime vuodelta tutun pelaajan, Ben Garlandin vieressä. Ben vei 1,5 penkkiä ja minä puolikkaan.

Kun Tiilikainen saapui torstaina Algarveen, oli AFWB:n väki vielä Lissabonissa, jonne he olivat saapuneet päivää aiemmin. Osasto oli Portugalin pääkaupungissa antanut haastatteluita, käynyt USA:n suurlähetystössä ja Rushin konsertissa sekä tavannut lapsia, jotka olivat selvinneet suurista ja tuhoisista maastopaloista. Luostarissakin oli käyty.

– Tulin hotellille torstai-iltana pikkaisen aiemmin kuin he, joten emme ehtineet siinä yhteydessä näkemään. Kun perjantaiaamuna olin aamiaisella, Andre Reed tuli ensimmäisenä paikalle. Mennessäni aamiaiselle minulta kysyttiin, mihin seurueeseen kuulun. Kerroin kuuluvani AFWB:n porukkaan ja minut ohjattiin valitsemaan vapaasti paikka. Menin istumaan ja aloin syömään. Andrelle sitten hetken päästä kerrottiin, ettei vielä muita ole tullut paikalle kuin tämä yksi lady.

Buffalo Billsin kanssa muun muassa neljästi Super Bowlissa pelannut Reed osoittautui mainioksi seuramieheksi.

– Ainakin tunnin verran siinä syötiin. En ole ikinä nauranut niin paljon kuin silloin. Andre on melkoinen vitsailija. Gary (Barnidge) ja muut tulivat sitten loppuvaiheessa syömään. Herrasmiehenä Andre ei kuitenkaan siirtynyt heidän seuraansa vaan jatkoi juttelua kanssani. Hän naureskeli suomen kielelle, kyseli sanoja ja kehitti vitsejä niistä. Hän oli kuullut juttuja Suomesta ja sanoi, että hänen pakko päästä käymään tässä erikoisessa pohjoisessa maassa.

 

Suomi oli tehnyt NFL-pelaajiin vaikutuksen

NFL-tähdet ottivat suomalaisvalokuvaajan heti joukkoonsa mukaan – olihan Tiilikainen osalle heistä tuttu  jo vuoden takaa.

– Olin yllättynyt siitä, miten hyvin he muistivat minut. Kaikista parhaiten muisti Barkevious Mingo. Hän katsoi minua hetken aikaan ja sanoi sitten: ”Hei! Sä olet Suomesta!” Hän muisti, miten otimme silloin selfien yhdessä.

Suomi oli piirtynyt AFWB:n jäsenten mieleen hyvänä paikkana, jossa pelataan laadukasta jenkkifutista.

– Kaikki pitivät ihan hirveästi Suomesta! He kehuivat sitä, miten hyvin meillä oli organisoitu asiat. He olivat tosi vaikuttuneita Suomen jenkkifutiksen tasosta – varsinkin naisten. Garland totesi, että hänellä on Amerikasta kokemusta naisten joukkueen kanssa toimimisesta, ja hän oli sitä mieltä, että Suomen naiset olivat kovempia kuin Jenkeissä.

– He muistivat monia asioita Suomesta: Saunominen oli kova juttu ja lisäksi avantouinti, jäähallissa jääkoneella ajaminen ja Lahden MM-kisojen vierailu. Muun muassa gaala-illallisen yhteydessä lauantai-iltana he vielä muistelivat hyviä kokemuksiaan Suomesta.

Tiilikainen vietti AFWB:n matkassa perjantaista maanantaiaamuun ja otti tuhansia kuvia. Aikataulu oli tiivis ja ohjelmantäyteinen, mutta joukossa tunnelma pysyi rentona. Varsinaiset leiriharjoitukset sijoittuvat viikonloppuun, joten perjantaina Algarvessa luvassa oli erilaisia vierailuja ja tapaamisia.

– Perjantaina oli aamupäivällä vapaata aikaa. Puolilta päivin oli pressitilaisuus ja sen jälkeen vierailimme orpokodissa. Oli mahtavaa nähdä ilo lasten kasvoilla ja se tapa, jolla nämä tähdet kohtasivat lapsia.

Lauantaina oli Algarven stadionilla kaksi miehille pidettyä treeniä. Sunnuntaina yhdessä harjoituksessa olivat mukana naiset ja lapset ja toisessa miehet pääsivät vielä kerran harjoittelemaan – tällä kertaa varusteiden kanssa. Myös USA:n suurlähettiläs George Glass osallistui vaimoineen treeneihin.

– Hän oli todella aktiivisesti mukana leirien toiminnassa heittelemässä palloa ja muuta. Turvamiehet tarkkailivat tilannetta huomaamatta sivussa. Suurlähettilään vaimo, Mary, osallistui sunnuntaina naisten leirille.

Leireillä oli mukana pelaajia myös Espanjasta sekä Saksasta. Harjoitteet olivat Tiilikaisen mukaan samanlaisia kuin Suomessa vuosi sitten tehdyt, mutta Algarven jättistadionilla tilaa oli hieman enemmän.

 

Tähtiä, joiden jalat ovat maassa

Menneellä kaudella Kansas City Chiefsissä pelannut ja sittemmin sopimuksen Los Angeles Ramsiin tehnyt, vuoden 2016 all pro –kulmapuolustaja Marcus Peters on tullut tunnetuksi temperamenttisena pelaajana. AFWB:n lähettiläänä Petersistä paljastui iloisempi puoli.

– Marcus Peters otti todella ihanasti kontaktin paikallisiin pelaajiin. Minulla on monta kuvaa, miten Peters hymyilee suu korvissa, kun joku pelaajista onnistuu. Hän oli opettajana tosi intensiivinen. Tyyppinä hän oli harjoitusten ulkopuolella todella rento ja rauhallinen.

Oakland Raidersiin yhden vapaavuoden jälkeen palannut keskushyökkääjä Marshawn Lynch oli tulossa Suomeen vuosi sitten AFWB:n vierailulle, mutta perui tulonsa viime hetkillä. Beastmode-lempinimellä tunnettu Lynch näytti Portugalissa niin ikään avoimemman puolensa, vaikka ei esiintymisestä välitäkään.

– Myös Lynch oli hyvin erilainen valmentaessaan kuin vapaa-ajalla, Tiilikainen kertoo. – Olen saanut hänestä kuvan, että hän ei kovasti toimittajista tykkää ja olla kuvattavana, joten otin hänen kanssaan sellaisen hyvin varovaisen lähestymistavan.

– Näin hänet vasta lauantaina aamulla, kun oltiin menossa leirille. Omaan tyyliinsä hän jäi bussiin, koska halusi välttää videokameroita. Jäin sitten itsekin bussiin odottelemaan ja uskaltauduin esittelemään itseni. Sanoin, että oli mahtavaa, kun hän palasi jälleen pelaamaan, ja kyselin häneltä Raidersin kuulumisia. Hän selvästi tykkäsi siitä ja hymyili, kun näki Seahawksin lippikseni. Kysyin varovasti, voisiko hän laittaa nimikirjoituksensa lippikseeni. ”Totta kai”, hän vastasi.

– Sanoin, että jos hän ei tahdo, niin en sitten häntä juurikaan kuvaa. Hänelle kuvaaminen ei ollut mikään ongelma. Hän ei vaan tykkää poseerata kuvissa.

– Oli aivan mieletöntä seurata, miten hän toimi lasten kanssa. Se mies oli silloin ihan liekeissä! Samalla intensiteetillä, mutta jämäkämmin,  hän ohjasi miehiä. Onnistumisista antoi kannustusta todella avoimesti. Oli ihana nähdä ihan erilainen Lynch kuin se, jonka tiedotusvälineiden kautta on välittynyt.

 

Hetki salamavalojen toisella puolella

Suomalaiskuvaaja saavutti pelaajien luottamuksen ja hänestä tuli Portugalissa erottamaton osa AFWB:n hyväntahdon lähettiläitä.

– Lauantai-iltana oli Spikes-gaalaillallinen. Olin ajatellut, etten änkeä sinne, mutta he houkuttelivat minutkin sinne mukaan. Kun tuli puheeksi, että minulla oli synttärit tiistaina, koko bussi lauloi minulle onnittelulaulun.

Vaikka NFL-tähdet eivät Portugalissa aiheutakaan samanlaista joukkohysteriaa kuin vaikkapa Christiano Ronaldo, on AFWB-joukko jo visuaalisestikin vaikuttava ryhmä, joka keräsi Algarvessa valtavasti huomiota. Myös Tiilikainen sai osana ryhmää kokea julkisuusglamouria.

– En itse tykkää suuremmin olla näkyvissä, mutta tuollaisessa NFL-porukassa kuljetaan VIP-tilaisuuksissa ja -tiloissa. Kameroita ja videokameroita on hurjat määrät joka puolella. Yritin itse olla mahdollisimman huomaamaton, mutta aina jossakin välissä pelaajat minut kaappasivat kuvaan mukaan.

– Muun muassa julkisesta kohtelusta oli bussissa puhetta. Yleinen ajattelumalli tuntuu olevan, että ammattiurheilijaa voi kohdella mediassa ja julkisuudessa miten tahansa, koska hän tienaa pelaamisestaan paljon. Monet pelaajat ovat – voisiko sanoa – jopa surullisia siitä, miten heidän toimintaansa kommentoidaan. He toivoisivatkin, että kaikki tämä hyväntekeväisyyspuolikin huomioitaisiin.

– Nämä ihmiset eivät ole sellaisia kuin mitä heistä mediassa kerrotaan. Pääsin sen jälleen kerran itsekin todistamaan. He ovat ihmisinä paljon monimuotoisempia kuin se kuva, joka heistä annetaan. Hyvin sydämellisiä.

Sunnuntain leiriharjoitusten, cocktail-tilaisuuden ja illallisen jälkeen Anu Tiilikainen hyvästeli AFWB:n väen ja maanantaiaamuna suuntasi Amsterdamin kautta Suomeen. Jefu-lähettiläät viettivät Portugalissa vielä tiistain ja keskiviikon ja matkasivat sitten kukin omia reittejään takaisin Yhdysvaltoihin.

 

Mitä AFWB tekee vuonna 2019?

American Football Without Barriers sai Portugalista jälleen yhden uuden maan ”valloitettua”. Aiemmin hyväntahdon lähettiläät ovat käyneet Kiinassa, Brasiliassa, Turkissa, Egyptissä ja vuosi sitten siis Suomessa. Ensi vuosi lähestyy ja uusia kohteita on jo nyt mietinnässä.

– Muutamia maita siellä palloteltiin, Tiilikainen kertoo. – Esimerkiksi Japaniin he ovat aiemminkin halunneet mennä, mutta he tarvitsevat tiettyyn päivään mennessä varmistuksen siitä, että kohdemaassa kaikki varmasti järjestyy. Garyn mukaan heillä olisi haaveena ja tavoitteena saada jossakin vaiheessa pidettyä leirejä kolme vuodessa.

Eurooppa ja erityisesti Skandinavia ovat jättäneet pysyvän positiivisen tunnejäljen AFWB-miehistöön.

– Kovasti heillä olisi kiinnostusta myös Pohjoismaita kohtaan ja Suomeenkin haluttaisiin palata uudelleen. Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi ovat esiintyneet heidän pohdinnoissaan. Itselläni on kontakteja Norjaan. Sitä heille mainostin ja annoin myös yhteystietoja. Ehkä sieltä löytyisi seuraava kohde.

Itse lähettilillekin uudet kohteet avaavat maailmankuvaa ja muuttavat jopa tapoja toimia.

– Roosevelt Nix oli vuosi sitten ensimmäistä kertaa USA:n ulkopuolella, kun hän tuli AFWB:n mukana Suomeen. Nyt muut kertoivat, että Rosie on sen jälkeen matkustanut paljon ympäri maailmaa. Kuulemma muillekin pelaajille on käynyt niin.

 

Kuvat Sports Illustratediin!

Vaikka AFWB:n vierailut sisältävät hyväntekeväisyyttä monelta muultakin kantilta kuin vain jenkkifutiksen kautta, välittyi Tiilikaiselle kuva myös portugalilaista jenkkifutiksesta. Jatkossa avun ei välttämättä tarvitse tulla Atlantin toiselta puolelta, vaan esimerkiksi Suomesta.

– Portugalissa jalkapallo jyrää, minkä vuoksi jenkkifutikselle on todella vaikeaa saada kenttävuoroja. Ja toinen asia, joka on ongelma, on tuomareiden saaminen. He toivovatkin siellä kansainvälistä tukea ja apua tuomareiden kouluttamiseen. Itse mainitsin heti, että meillä on Suomessa todella aktiivista tuomaritoimintaa ja -koulutusta. Ehkä täältä voisi löytyä heille apua, onhan meillä erittäin hyviä tuomareita.

Ja Suomessa on myös aktiivisia, taitavia ja aikaansaavia valokuvaajia - senkin portugalilaiset saivat huomata. Ja niin saivat ja saavat myös monet muut, sillä Anu Tiilikaisen valokuvia on AFWB:n leirin jälkeen ollut mukana jo kahdessa Sports Illustratedin uutisessa, jotka saattavat kerätä ympäri maailman miljoonia klikkauksia.

 

Katso myös:

Hilarious Hobbit Flickr-kuvapalvelussa

Hilarious Hobbit Facebookissa

Uutinen AFWB:n leiristä Sports Illustratedissa (mukana Anu Tiilikaisen ottamia kuvia)

Uutinen Marshawn Lynchistä Sports Illustratedissa (mukana Anu Tiilikaisen ottamia kuvia)

 

Viikon Vieraat:

Viikon vieras: Kai Lindblad

Viikon vieras: Mika Eloranta

Viikon vieras: Pekka Utriainen

Viikon vieras: Auli Vanhoja

Viikon vieras: Roope Noronen

Viikon vieras: Joona Mustikkamaa

Viikon vieras: Fanni Mikkonen

Viikon vieras: Mikko Toiminen

Viikon vieras: Santeri inkinen

Viikon vieras: JP Burlington

Viikon vieras: Janika Nikander

Viikon vieras: Nikko Olsson

Viikon vieras: Aino Joro

Viikon Vieras: Ronny Lehmussaari

Viikon Vieras: Alexandra Naumanen

Viikon vieras: Arttu Koivisto

Viikon vieras: Juulio Vahla

Viikon vieras: Paula Lehtinen