Aktiivinen liikunnan harrastaminen asettaa omat erityispiirteensä nuorten terveydelle ja jaksamiselle. Ravinnon, levon ja harjoittelun keskinäinen tasapaino edesauttaa kehittymistä urheilijana. Huomioitavaa on koulun ja harrastusten yhteensovittaminen, sillä yhtälö ei saa koitua nuorelle liian rasittavaksi. Monipuolisen elinikäisen liikunnan merkitys ja vaikutus on kiistaton yksilön terveyteen. Säännöllisellä liikunnalla on merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus monille sairauksille. Monipuolinen eri lajien harrastaminen kehittää kykyä ”onnistua pelissä” sekä kannustaa ja tukee pelaajia liikuntaan myös jenkkifutisuran jälkeen. Terveyden edistämisen mieltäminen osana valmennustoimintaa on olennaista.

Amerikkalaisen jalkapallon pelaamiseen liittyy luonnollisesti rajuja kontakteja ja tästä vääjäämättä seuraa myös mahdollisesti vammoja. Nuorten sarjoissa painorajoitukset ja erityiset turvallisuutta lisäävät säännöt lisäävät pelin turvallisuusastetta. Tärkeimmät tekijät ovat lihaskunto, kunnolliset suojavarusteet ja oikeaoppinen tekniikka-harjoittelu. Tavoitteena on minimoida riskit, mutta säilyttää pelin fyysinen luonne. Tähän liittyy olennaisena valmentajien osaamisen taso ja tuomaritoiminta. Sääntöeroavuudet aikuisten amerikkalaiseen jalkapalloon tekevät pelistä turvallisemman esimerkiksi potkupelien ja blitzaus-säännön ja jalkoihin blokkaamisen puuttuessa alle 15-vuotiaiden sarjoissa. Erotuomari käyttävät ns. quick-whistle -sääntöä, jolloin peli puhalletaan nopeasti poikki.

Vammojen ennaltaehkäiseminen ja kuntouttaminen onkin haastava teema lajissamme, jossa lajiharjoitteluun liittyvät seikat vievät suurimman huomion. Pelaajien velvollisuus on aina kertoa loukkaantumisesta ja valmentajan vastuulla on, että kyseinen vamma saa riittävästi aikaa parantua. Eri osa-alueiden huomiointi auttaa urheilijaa selviämään vaativassa kontaktiurheilussa:

• tasapaino-, liikehallinta- ja liikkuvuusharjoittelu
• ​nuori urheilija; kasvun ja kehityksen huomioiminen harjoittelussa
• nais- ja tyttöurheilijoiden erityiskysymykset
• lihashuolto ja palautuminen
• säännöt, etiikka ja antidoping
• lajin riskitekijät; tyyppivammat, vammamekanismit, yksilölliset riskitekijät: Lajissa yksi vakavimpia vammoja ovat eturistisidevammat. Vammautumisriskiä lisäävät polvien yliojentuminen, heikko lihasvoima, lihaskontrollin puute polven liikkeissä, takareiden lihasaktivaatio puutteellista
• terveyden ja hyvinvoinnin seuranta, sairauksien ja vammojen hoito, kuntoutus
• ympäristö- ja olosuhdeasiat, varusteet, välineet
• ravitsemus: sopiva energian saanti, nestetasapainon ylläpito, sopiva hiilihydraatien, proteiinien ja rasvan saanti, vitamiinit, ravintolisät, lisäaterioiden ajoitukset sekä muut ravinnon laatuun liittyvät tekijät. Tämä osa on usein jääkaapintäyttäjän eli vanhempien suurinta vastuualuetta.
• hygienia: varusteiden huolto, suihkussa käynti, käsien pesu infektioiden välttämiseksi. Juomapullojen pystyssä pitäminen nurmikentillä, jossa pullon suuosan kosketus bakteeripesään voi aiheuttaa vatsasairauden.
• uni ja lepo: ihminen nukkuu keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa (murrosikäinen 9 h), josta REM-unta 4 h. Jos nuori ei saa riittävästi syvää unta, esimerkiksi kasvu voi hidastua. Jos harjoittelumäärä kasvaa niin levon määrää pitäisi lisätä samassa suhteessa. Unen puute heikentää elimistön puolustuskykyä ja altistaa siten erilaisille sairauksille.
• testaaminen; yksilöllisen kehityksen seurantana

Terveen jenkkifutarin urheilemiseen huomiointi liittyy myös seuratoimintaan. Seuratasolla sääntöihin tulisi kirjata turvallisuuteen ja terveyttä edistävään urheilemiseen liittyviä teemoja:

• antidopingohjeistuksen laatiminen ja ylläpitäminen, ohjeistus esim. kipulääkkäiden käytöstä
• ​päihteettömän ja savuttoman elämäntavan edistämisestä: Yhteisesti joukkueessa sovitut pelisäännöt, toimihenkilöiden, vanhempien ja pelaajien sitoutuminen päihteettömyyteen joukkueessa ja seurassa toimiessaan, tupakka tai nuuska voidaan ajatella huumausaineina, jotka voivat ensi kerrasta aiheuttaa riippuvuuden; alkoholin käytön huomiointi lyhyt- ja pitkäaikaiset vaikutukset urheilusuoritukseen
• harjoittelu ja kilpailuolosuhteiden valvonta, kuten pelikenttien kunto, apuvälineiden käyttö
• toiminta konfliktitilanteissa kuten kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä
• selvitys ja tiedottaminen hoitokäytänteistä urheiluvammatilanteissa, esimerkiksi vakuutuskäytänteet
• terveyskasvatuksen jalkauttaminen joukkueille, valmentajille, johdolle ja vanhemmille

Valmentajien omasta toiminnasta löytyy esimerkki pelaajille. Kun pysähdytään pelimatkalla syömään, niin terveellinen ateriakoostumus löytyy myös valmentajan lautaselta. Pelimatkojen ravitsemussuunnittelu on tärkeä osa urheilusuoritusta, jolloin on tarkkaan mietittävä, milloin syödään sekä mitä ja missä. Luonnollisesti energiajuomien käyttämättömyys sekä pikaruokien välttäminen kuuluvat terveen jenkkifutarin elämään.

Huomiota on hyvä kiinnittää seuran terveyspalveluihin. 

• Kuka on seuran lääkäri, fysioterapeutti, teippari, ensiapuhenkilö tai jos sellaiset puuttuvat, niin mistä saa apua?
• Tapaturman sattuessa selkeät ohjeet miten toimia, missä mahdollisesti kannattaa leikata polvi, missä magneettikuva?

Useasti kunnallinen terveydenhoito on riittävä ja yksityiselle lääkäriasemalle pienten turmien takia ei välttämättä kannata mennä. Seuralla voi olla myös yhteistyötä esim. lääkäriasemien kanssa. Käytännön toimenpiteet on tiedotettava kuinka toimitaan jos on rasitusvammoja tai akuutin sairastamisen johdosta treenit jäävät väliin.
Urheilijan on kerrottava valmentajalle heti, jos on loukannut itsensä. Valmentaja arvioi voiko urheilija jatkaa harjoittelua vai onko syytä pitää taukoa. Vakavammissa loukkaantumistapauksissa on heti otettava yhteys lääkäriin.

Harjoittelu ja kilpailu sairaana pitkittää paranemista sekä aiheuttaa vaarallisten jälkitautien vaaran. Urheilijan on syytä pysytellä kotona, jos on kuumetta tai flunssa (lihaskipuja, väsymystä, huonovointisuutta). Myös juuri alkava flunssa on tärkeä hoitaa lepäämällä. Harjoittelu/ottelutaukoa on pidettävä ainakin yhtä monta päivää kuin kuumetta oli, eli kuumetta 3 päivää, lisäksi vähintään 3 päivää vielä lepoa.

Systemaattiseen ja tavoitteelliseen harjoitteluun liittyy oman terveyden tarkkailu. Pakollisia terveystarkastuksia käytetään jenkkifutiksessa ainakin jollain tapaa Italiassa ja Ruotsissa. Vierumäen Urheiluopiston Lääkäriaseman johtaja Harri Hakkarainen suosittaa terveystarkastusta kaikille tosissaan urheileville nuorille. Otollisin ajankohta on kasvupyrähdyksen alussa, mikä käytännössä tarkoittaa tytöillä noin 12 ja pojilla noin 13-14 vuoden ikää.