Efe Evwarayen EM-päiväkirja

27.7.2010


Maajoukkuetukimies kirjoittaa joukkueen kuulumisia Frankfurtista

Team Finland EM-kilpailut Frankfurt 2010

Moi kaikille jenkkifutiksen ystäville ja Suomen maajoukkueen kannattajille! Minulle tarjottiin mahdollisuutta jakaa hieman kisakokemuksia teidän kanssanne ja kertoa tästä, varmasti hienosta tapahtumasta pelaajan näkökulmasta. En tietenkään voinut kieltäytyä. Muistakaa kuitenkin, että tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun minulle tulee tällainen tilaisuus joten please be easy on me kun annatte mielessänne arvosteluja. ;)

EM kisoja 2010 on innolla odotettu jo kuukausia ja nyt hetki on käsillä.

Training Camp

Maajoukkue aloitti viimeisen valmistavan leirin Ti 20.7. Paikkana oli jo tutuksi tullut Tikkurilan urheilupuisto. Ennen leirin alkua mielessä pyöri luonnollisesti paljon asioita liittyen koko projektiin. "Miltä lopullinen rosteri tulee näyttämään? Onkohan hän ja hän 100% kunnossa? Tuleekohan valmentaja käyttämään minua niin tai näin? Mitenköhän avausvastustaja Itävalta…?" Varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Tiettyyn pisteeseen asti on hyvä juttu että tällaiset asiat rullaavat mielessä. Tämähän on vain merkki siitä että välittää. Tiettyyn pisteeseen asti hyvä. Samaan aikaan on ymmärrettävä, että loppujen lopuksi minun ja jokaisen muun pelaajan tehtävä on huolehtia vain asioista mihin pystyy itse vaikuttamaan. Hyvin yksinkertaista. Puen harttarit sekä kypärän päälleni ja pyrin suorittamaan kentällä niin hyvin kuin mahdollista. Tarkoituksena parantua treenistä toiseen. Jenkkifutisjoukkue on kuin yksi iso kone ja jokainen pelaaja tärkeä osa tätä konetta. Jos yksikin osa puuttuu tai on viallinen, niin meillä on ongelma. Koko talven läpi järjestetyillä leireillä fiilis ja meno tuntui olevan hyvä joten näiden pohjalta ainakin minä pystyin saapumaan tälle leirille odottavin, levollisin ja hyvin mielin. Joukkueen, niin pelaajien kuin valmennuksen, yksi päätavoitteista oli jatkaa siitä mihin edellisellä leirillä oli jäätiin. Hioa vielä viimeiset asiat kuntoon jokaista yksityiskohtaa myöten. Uskon vahvasti että tässä onnistuttiin.

Hyvä tekemisen meno jatkui tälläkin kertaa. Jokainen treenipäivä perjantaita lukuun ottamatta sisälsi kaksi kahden tunnin treeniä ja luokkahuone session. Ennen ensimmäisiä treenejä fiilis staffista ja joukkueesta oli todella positiivinen. Leirin päätyttyä tunne vain vahvistui. Rehellisesti sanottuna tämä oli ehkä paras maajoukkueleiri missä on ikinä tullut oltua mukana. Tosi asia.

On kaikkien tiedossa, että maajoukkue on viimeisten parin vuoden aikana kokenut suuren nuorennusleikkauksen. Henkkoht mielipiteeni asiasta on se että nuoruus on tänä vuonna ja näissä kisoissa yksi meidän suurista vahvuuksista. Jokainen treeni leirin aikana oli täynnä intoa ja intensiteettiä. Jokaisella pelipaikalla oli todella hyvä ja tiukka kilpailu kisapassista. Potkaisijoista laitahyökkääjiin ja pelinrakentajiin. Kaikki joutuivat panemaan kropan ja mielen peliin. Tunteetkin pääsivät kuumenemaan muutaman kerran pelaajien kesken ja miehestä otettiin mittaa vielä hetki vihellyksen jälkeenkin. Ei missään nimessä huono juttu (kunhan ei karkaa käsistä). Se kertoo juuri siitä intensiteetistä ja tahdosta mikä pelaajilla on. Tunteet kuuluvat urheiluun ja etenkin jenkkifutikseen, älkääkä antako kenenkään väittää teille mitään muuta!

Muuten koko leirin ajan keskityttiin oman paketin kokoon panemiseen sekä tulevaan avausotteluun valmistautumiseen. Näin mentiin sitten ti, ke, to ja perjantaina koitti sitten the moment of truth. Aamulla pidettiin vielä yhdet treenit missä oli kaikki leirillä olleet pelaajat mukana jonka jälkeen sitten koitti joukkueen nimeäminen. Kuten aikaisemmin jo kerkesin mainostaa kovaa kilpailua mikä leirillä nähtiin, niin osaatte hyvin arvata että pelaajalla jos toisellakin oli jännitys korkealla. Tällä kertaa ei kyllä tullut yhtään valmentajia kateeksi jotka joutuivat isojen päätösten eteen. Loppujen lopuksi kisapassin leimasi runsaat 40 pelaajaa. Moni todella hyvä pallon pelaaja joutui jäämään kotiin, mutta se on pelin henki. Meidän täytyy luottaa 100% valmentajien päätöksiin ja uskonkin, että nyt meillä on mukana Saksassa juuri niin hyvä joukkue kuin vain voi olla.

Ensimmäiset päivät Frankfurtissa

Perjantaina lopullisen joukkueen julkistamisen jälkeen meille annettiin vapaa-aikaa aina sunnuntai aamu viiteen asti jolloin oli kokoontuminen Helsinki-Vantaan kentällä. Suurimmalla osalla vapaa-aika menikin sitten palautuessa viikon treeneistä ja tarvittavia kamoja pakkaillessa. Vihdoin ja viimein päästiin siis lähtemään kohti Frankfurtia.

Perillä Frankfurtin kentällä meidät hoidettiin linja-auto kyydillä paikkaan missä joukkue majoittuu kisojen ajan. Välittömästi kun astuttiin ovista sisään pidettiin joukkueen meeting jossa käytiin läpi päivän ohjelma, muutamia käytännön sääntöjä sekä jaettiin huoneet. Meidän ’tukimies kämpästä’ löytyy, itseni lisäksi, Porvoon oma kultapoika Santtu Äyräväinen sekä saman kaupungin luunkova Sebastian Karbin. Coach Heikkinen teki meetingissa heti selväksi että liikaa vapaa-aikaa ei tule ainakaan kahtena ensimmäisenä päivänä olemaan, vaan jatketaan täällä siitä mihin leirillä jäätiin. Lisää valmistautumista avausvastustaja Itävaltaa vastaan.

Sunnuntaina siis treenattiin ja katsottiin lisää filmiä vastustajasta. Maanantaina jatkui sama meno. Itävalta on pelannut jo kisojen avausottelussaan Saksaa vastaan joten meidän kannalta oli todella hyvä että saatiin hieman tuoreempaa materiaalia tulevasta vastustajasta. Treenit eivät enää ole olleet kovinkaan fyysisiä vaan enemmänkin kevyitä "walk thru" treenejä missä käydään rauhassa läpi pelisysteemi ja pidetään huoli että ollaan valmiina klo.19.30 tiistaina käymään 110kmh Itävallan kimppuun.

Tähän väliin on pakko todeta, että heti siitä hetkestä eteenpäin kun meidät noudettiin lentokentältä kaikki asiat on hoidettu kisajärjestäjän puolesta todella hyvin. Ei ole ollut minkäänlaista ylimääräisestä turhasta aiheutuvaa päänsärkyä tai stressin aihetta, vaan kaikki on hoitunut varsin nice and smooth. Iso käsi siis heille. Treenikenttä löytyy n.10min kävelymatkan päästä majoituksesta ja sijaitsee aivan Commerzbank Arenan vieressä, missä pelataan sitten itse kisojen loppuottelu. Samassa majoituksessa meidän kanssa ovat Itävallan ja Ruotsin joukkueet.

Mitä pidemmälle ollaan päästy, niin sitä paremmaksi joukkueen fiilis tuntuu tulevan. Tällä joukkueella on positiivinen ajattelutapa ja pelaajilla vahva usko siihen, että hyviä asioita tulee tapahtumaan. Juuri niin kuin sen kuuluukin olla. Minä uskon, että meille on nyt annettu kaikki oikeat menestymiseen tarvittavat työkalut. Valmennus, huolto, joukkueenjohto ja pelaajat ovat kaikki laittaneet itsensä likoon. Nyt on lähes kaikki tehty mitä tehtävissä on ollut. On aika siirtää puheet myöhemmälle ja antaa varusteiden hoitaa keskustelu. Vihdoinkin.

Tässä oli siis hieman ensimmäisiä fiiliksiä pelaajan näkökulmasta vielä ennen avausottelua. Toivottavasti ehdin vielä palaamaan teille myöhemminkin tällä viikolla uusien kuulumisten merkeissä. Muistakaa kannustaa ja pitää peukut pystyssä!

Futisterveisin,

Efe