Päävalmentaja Heikkisen EM-yhteenveto

5.8.2010


"Sijoituksen nostaminen takaisin huipulle tai sen tuntumaan vaatii isoa harjoituskulttuurin muutosta kansallisessa toiminnassamme"

Päävalmentaja Tuomas Heikkisen yhteenveto EM-kisoista ja suomalaisen jenkkifutiksen tulevaisuuden näkymistä:

Kisat olivat hienosti järjestetyt saksalaisella tarkkuudella, ja omalle liitollemme kiitos siitä että pelaajien kustannukset saatiin kohtuullisiksi ja että meillä oli Peten ja Miken rautainen osaaminen käytettävissämme pelaajien terveysasioissa sekä Ilonan ja Jennin tinkimätön huoltoapu. Haluan erikseen myös kiittää valmennusryhmää, erityisesti 'veljeäni' Kimiä, jonka kanssa uudestaan töihin tosissaan pääseminen on ollut upeaa.

Joukkueessa vallitsi hieno taisteluhenki. Mahtavaa porukkaa. Joukkuehenki alkoi itää ja orastaa viime talven säännöllisissä harjoitustapahtumissa ja heräsi henkiin viimeistelyleirillä ja kisoissa.

Meillä on muutama huippupelaaja, jotka myös kisoissa noteerattiin. LB-ryhmämme oli yksi kisojen puheenaiheita ensimmäisestä ottelusta alkaen. Efe Evwaraye on hurja soturi. Miro Kadmiry onnistui hienosti vaativassa tehtävässään ja sai sellaisen tulikasteen jonka pohjalta kaverin on helppo jatkaa kovalla itseluottamuksella eteenpäin. Muitakin voisi mainita, mutta nuo nyt päällimmäisinä.

Hyökkäyksestämme puuttuvat tällä hetkellä kansainvälisen tason ison pelin tekijät. Tarkoitan kavereita jotka pystyisivät tekemään huippumaita vastaan omalla talentillaan isoja pelejä ja näin esimerkiksi muuttamaan pikku etenemisen TD:ksi tai jotta puolustajatkin mainitaan juoksemaan karanneen huippuhyökkääjän kiinni ja näin antamaan puolustukselle uuden mahdollisuuden.

Olemme hiukan liikaa systeemin varassa ja joudumme ottamaan riskejä jotka aika ajoin vääjäämättä kostautuvat. Samoin emme aivan jaksa pelata noissa vauhdeissa täyttä neljää neljännestä kurinalaisesti joukkueena. Kun jalat uupuvat virheet lisääntyvät. Kaiken kaikkiaan meillä kuitenkin on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin maajoukkue, joka on rakennettu ja ajettu sisään niin että toimintaa voi jatkaa eikä vain aloittaa aina uudestaan ajoittain alusta.

Tässä pitää kuitenkin muistaa, että näihin EM-kisoihin rakennettiin joukkuetta kovassa kiireessä ja raskaasti tiettyjä perusasioita painottaen, nyt on aikaa pidempijänteiselle suunnittelulle ja toisenlaisille toimintatavoille.Ne kuitenkin pitää aloittaa heti tämän vuoden viimeisen ottelun loppuvihellyksen jälkeen.

Päättyneiden EM-kisojen lohkojako oli Suomelle melko tyly. Käsitykseni mukaan lohkossamme oli turnauksen kaksi kovinta joukkuetta. Toisessa lohkossa Ranska oli selkeästi vahvin ja olisi ollut meille todella kova haaste, mutta Ruotsi olisi ollut nähdyn perusteella jo kokonaan toinen juttu kuin Itävalta tai Saksa.

Suomen jefulle saatiin Iso-Britannia voittamalla neljä vuotta aikaa rakentaa uudesta pelaajasukupolvesta joukkuetta joka pystyy toivon mukaan seuraavissa EM-kisoissa jo taisteleman mitalista.

Puhtaasti edellä mainittua ajatellen matematiikka on melko yksinkertainen. Jos vuoden 2014 kisat pelataan samalla systeemillä kuin nyt, pelaa Suomi samassa lohkossa Ruotsin ja Saksan kanssa. Näin pronssipeliin pääsyyn pitää voittaa Ruotsi ja mestaruuskamppailuun sekä Ruotsi että Saksa.

Se, mikä toivon mukaan on pikku hiljaa jo useimmalle lajimme parissa toimivalle selvää on että olemme viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtyneet toisenlaiseen asemaan Euroopan jenkkifutiskartalla kuin missä aiemmin olimme. Viides sija EM-kisoissa on realistinen paikka tämän hetken maajoukkueellemme. A-ryhmässä säilymiseen jatkossakin saattaa riittää niin kapea kärki kuin meillä nyt on, mutta sijoituksen nostaminen takaisin huipulle tai sen tuntumaan vaatii isoa harjoituskulttuurin muutosta kansallisessa toiminnassamme.

Olen papukaijan lailla toistanut samaa mantraa viimeiset puolitoista vuotta; nopeus, voima, kovuus. En aio lopettaa sen toistamista. Kisat sosoittivat vääjäämättä sen, että kun pelin vauhti ja kovuus kasvavat, putoavat ne kyydistä joilla niitä ei ole. Taktisella ja teknisellä osaamisella (mitä ne sitten ovatkin) ei noissa kinkereissä juhlita muuten kuin tärkeämpien asioiden ollessa muuten tasan. Et esimerkiksi pääse juoksemaan hienosti peittojen mukaan muotoutuvia ja vapautuvia kuvioita jos takapuolustaja on kymmenyksiä nopeampi ja pitää sinua ensin pumpissa linjassa miten haluaa jne. Noin esimerkkinä. Sitä paitsi, viimeistään EM-kisoissa vallitsee tilanne jossa kaikki osaavat X:t ja O:t.

Fysiikan treenaaminen lähtee edelleen yksittäisen pelaajan korvien välistä. Kovafysiikkaiset pelaajamme jakaantuvat eri seuroihin, ja ainoastaan kovafysiikkaiset pärjäsivät kisoissa. Tai tarkennan tuota hieman, yksikään hyväksi urheilijaksi luokittelemamme pelaaja ei epäonnistunut. Treenaamisen halun pitää olla sisäsyntyistä, siihen ei millään voi patistaa.

Suomalaisten ei tarvitse olla yhtä isoja kuin esim saksalaisten menestyäkseen, kysymys on linjauksista siinä millaista futista maajoukkueemme halutaan ilmentävän. Saksalla on yllin kyllin kaikkea, ja totuuden nimissä on sanottava että odotin heiltä suvereenimpaa ylivoimaa kuin mitä kisoissa nähtiin. Runsaudenpula on pula sekin, näköjään.

Oikotietä ei ole, EM-kentillä loistamiseen vaaditun fysiikan rakentaminen vie joka tapauksessa vuosia. Joillain pelaajistamme se on jo, ja useimmilla heistä ikä ei ole este seuraavissa kisoissa pelaamiseen. Joiltain se puuttuu, ja rakennustyömaalla on kova kiire.

Toisaalta esim puolustuksen linjan pelaamaan oppiminen ei vie kovafysiikkaiselta kaverilta yhtä kauaa. Lajiin pitäisi saada rekrytoitua lisää valmiiksi urheilulliset kriteerit täyttäviä kavereita ja saada heitä riittävän hyvään valmennukseen jotta esimerkiksi kahden vuoden päästä voitaisiin alkaa kartoittamaan maajoukkuekelpoisuutta. Toivon, että osa Suomen joukkueessa voimapelipaikoilla vuoden 2014 EM-kisoissa pelaavista ei edes vielä harrasta lajia, mutta on jo nyt iso, vahva ja nopea.

Tuomas Heikkinen