SAJL valmentajapäivä I/2011

19.4.2011


vas. Tommi Pinta, Tuomas Nurmi ja Tuomas Heikkinen.
vas. Tommi Pinta, Tuomas Nurmi ja Tuomas Heikkinen.
Ari Evwaraye kertoo uuden joukkueen harjoittamisesta.
Ari Evwaraye kertoo uuden joukkueen harjoittamisesta.
Arttu Suokas miesten maajoukkueen fyysisen valmennuksen työryhmästä.
Arttu Suokas miesten maajoukkueen fyysisen valmennuksen työryhmästä.

Valmentajapäivän monipuolinen anti houkutteli yli 40 valmentajaa kuuntelemaan esityksiä ja päivittämään osaamistaan Olympiastadionilla 10.4.2011 järjestetyssä koulutuspäivässä.

Valmennuspäällikkö Tuomas Heikkinen alusti päivää puuttumalla ensin seikkaan, joka on hyvä olla jokaisella valmentajalla tiedossa. Valmennustoiminnan tulee perustua taitojen kehittymisen eri vaiheisiin ja niiden tuomiin haasteisiin ja realiteetteihin.
Heikkinen selvitti esityksessään suorituskyvyn pyramidimallia, jossa alimmainen ja vaikuttavin osa on urheilijan fysiikka ja ja yleistaidot. Tämän osan ollessa kunnossa on urheilijan kehitykselle valmiudet lajitaitojen omaksumiseen ja vasta tämän jälkeen lajin taktiikalle ja strategialle – joukkueen taktiikalle.

Käynnissä olevan Urheilijan Polku-hankkeen lopputuotteena on tavoitteena saada lajiin ’ohjekirja’, jonka avulla kuvataan nuoren urheilijan kehityskaari eri vaiheineen aloittelijasta ’valmiiksi’ pelaajaksi. Työn apuna on Kanadan LTAD-malli (Long Term Athletic Development); urheilulliseen perustyöhön rakennettu kokonaismalli, jossa pyritään keskittymään urheilijan herkkyyskausiin ja tekemään pitkäjänteistä kehitystyötä näissä eri vaiheissa.

Tässä vaiheessa Valmentajapäivää lavalle nousi kaksi lajimme nuorta valovoimaista pelaajaa safety Tuomas Nurmi ja sisempi laitahyökkääjä Tommi Pinta. Toisella ura Pohjois-Amerikan yliopistosarjoissa on alkamassa Simon Frazer yliopistossa ja toisella se on juuri takanapäin Missouri Valley Collegessa.

Molempia yhdistää monipuolinen urheilutausta pienestä pitäen sekä se seikka, että ura amerikkalaisessa jalkapallossa lähti kolmessa vuodessa raketin lailla nousuun. Sekä Nurmi että Pinta kertoivat, että intensiivisen koripalloharrastamisen jälkeen ensimmäiset amerikkalaisen jalkapallon harjoitukset pistivät miettimään lajin harrastamisen aloittamista. Harjoitusten intensiteetti ja vaatimustaso oli alhainen. Kun taustalla oli kymmenisen treeniä viikossa, tuntui jenkkifutis kovuudessaan kuitenkin lähinnä mukavalta puuhailulta. Tässä kohdassa urheilijat nostivat esille valmentajien vastuuta vaatimustason ylläpidosta ja tekemisen meiningistä. Mutta innostuksen uuden lajin harrastamiseen ja vähitellen omien kykyjen jalostamiseen ensikontaktit lajiin kuitenkin antoivat. Tuomas Nurmen ja Tommi Pinnan kaltaisia kovia urheilijoita voidaan houkutella amerikkalaisen jalkapallon pariin intensiivisellä ja haastavalla treeniympäristöllä.

East City Giantsin Ari Evwarayen valmentamisen lähtökohta on tilanne 0-0 voittojen ja häviöiden suhteen. Toiminnan Giantsissa hän on nähnyt mahdollisuutena toimia puhtaalta pöydältä ja pääasiassa lajitaustaa omaamattomien noin 25-vuotiaiden uusien harrastajien kanssa. Perusteema valmentamisessa Evwarayella ja Giantsin laajalle valmentajaryhmälle on kehittymiskeskeisyys. Pelaajien kehittäminen on ykkösasia, ei joukkueen voittamisen pakko. Avoin toimintatapa on tuonut haasteita valmentajaryhmälle, sillä asioista sopiminen ja yhteiset toimintalinjat ovat syntyneet vähitellen. Joukkueen pelaajien kehittämisessä a)fyysinen, b)tekninen ja henkinen progressio on ytimessä, jolloin pelaaja tulee nähdyksi sekä kuulluksi. Kilpailuelementti on Giantsin tahtotila pelaajien kehittämisessä ja ensi kesän teema on execution football = x:t ja o:t vähemmälle, tekeminen korkealle.

Unit Drills- harjoitteet ovat teema, jota valmentajapäivällä esiteltiin filmien muodossa sekä valmentajat kehittelivät demo-osuudessa omia uusia unit drills-harjoitteita. Unit drilleissä haetaan toistoja koko joukkueelle perusliikkumisen kautta, johon yhdistetään fudistaito. Asiat halutaan pitää yksinkertaisina. Esimerkiksi pursuit-drilleissä ajatuksina on, että liike tehdään kovassa vauhdissa, etsitään oma juoksulinja ja pyritään pelaajista saamaan irti halu olla nopeammin pallolla kuin muut.

Coaching Point-ajattelu oli asia, jota Tuomas Heikkinen halusi korostaa. Drillistä pitäisi olla selvillä sen tavoite eli mitä sillä pyritään kehittämään. Nopea organisointi ja vauhdissa valmentaminen vaatimalla ja korostamalla selkein lyhyin komennoin tavoitteen mukaisia elementtejä (ja vain niitä). Kuulostaa helpolta, mutta ei todellisuudessa ole sitä. Nyrkkisääntönä voisi olla, että pointteja on vain yksi, maksimissaan kaksi / drilli ja toista kehityskohdetta ei aleta vaatia ennen kuin ensimmäinen on kunnossa.

Demo-osuudessa oli kaksi teemaa - blokkaaminen ja taklaaminen. Miesten maajoukkueen takamiesvalmentaja Jason Thomas ja hyökkäyslinjavalmentaja Ville Tarvainen drillauttivat osallistujia. Tuomas Heikkinen kysyykin - mitä eroa blokkaamisessa ja taklaamisessa lopulta on muuta kuin käsien käyttö? Molemmissa pyritään fyysisen kontaktin kautta estämään vastustajan liike oman selän taakse/sinne minne hän haluaa mennä. Lähestyminen, asettaminen, kehon asento, voimantuotto, häviämisen ja voittamisen ’lainalaisuudet’ jne. ovat pääosin aivan samat molemmissa. Kolmannella rastilla kehiteltiin yhteisesti ja kokeiltiin luokassa keskusteltuja Unit Drill- ja Coaching Point-elementtejä.

Iltapäivän luokkaosuudessa AJEK:in erotuomari Perttu Hautala esitteli 2011 sääntömuutoksia. Kick off- palautuksissa käytössä ollut wedge blokkaaminen on kielletty 2011 lähtien. Valmentajiston ja AJEK:n yhteistyö ja keskinäinen kommunikointi rakentavassa hengessä on selkeä kehityskohde suomifutiksessa.

Toisella luokkahuoneosuudella esiteltiin myös projektiin 2014 vahvasti liittyvä fyysisen valmennuksen työryhmä, joka kehittää suomalaisten jenkkifutareiden eliittiryhmää syksystä 2011 alkaen. Ryhmään kuuluvat asiantuntijoina Sakari Pusenius, Jesse Talikka, Keijo Matilainen sekä Arttu Suokas, joka demonstroi paikalla olijoille kehon normaalia liikettä rajoittavien tekijöiden kartoitusta osana fysiikkavalmennuksen ryhmän alkuvaihetta. Ensimmäisenä vuonna ryhmän pelaajia pyritään auttamaan kehittämään kehonsa hyötysuhdetta ja ongelmatonta toimintaa. Seuraavat kolme talvea on teemoitettu pohja-harjoittelu-kilpailu. Tavoitteena on pähkinänkuoressa ja laaja-alaista harjoittelua edellyttäen luoda pelaajien parhaimmistolle suorituskykyä pääosin pienellä alueella jalkapallon rytmissä tapahtuvaan räjähtävään lähtöön-kiihdytykseen-jarrutukseen-uuteen lähtöön omaa painopistettä halliten. Eli futisnopeutta.

Ryhmä 1 kartoitetaan kevään ja kesän aikana, ryhmään voi nousta tai siitä voi pudota erityisesti kahden ensimmäisen vuoden aikana. Valintaperusteena on puhtaasti potentiaali olla huippupelaaja vuonna 2014, joko ääripäissään pelaajana nykyisen tasonsa säilyttäen ja sitä fysiikan suhteen hioen tai suuren urheilullisuuden mahdollistaman potentiaalisen kehittymisen pelaajana kautta.

Miesten maajoukkueen toimintamalli muuttuu, perustaitoja ei enää 2011 alkaen miesten maajoukkueleireillä samalla lailla opeteta kuin aiemmin vaan pääpaino siirtyy aiempaa laajemman ja taktiikaltaan sekä tehtävänjaoltaan spesifimmän ’paletin’ sisäänajoon kovassa vauhdissa oletuksella ’maajoukkuepelaaja osaa pelata’. Otteluihin 2011 - 2014 valitaan lyhyiden leiritysten kautta kulloinkin pelillisesti paras saatavilla oleva ryhmä, projekti 2014 fysiikkavalmennusryhmän ja miesten maajoukkueen tulisi vasta kisavuoteen mennessä alkaa sulautua selkeästi yhdeksi. Tämä avaa oven fysiikkaryhmään yhtäältä pelaajalle joka on urheilullisesti lahjakas vaikkei vielä esim 2011 olekaan pelitaidoiltaan ja kokemukseltaan maaottelutasoa ja toisaalta taidollisesti valmiimmalle pelaajalle joka ottaa 2014 maajoukkueen tavoitteekseen fyysisen harjoittelun suhteen vasta esim 2012.

QB-akatemia laitetaan uudestaan käyntiin Kim Wikströmin johdolla. Valmentajapäivässä esiteltiin lyhyesti perustehtävä, ’löytää, tukea ja kehittää urheilijoita jotka pelinrakentajina mahdollistavat Suomen maajoukkueiden kansainvälisen menestyksen’.