Roosters ja Wolverines ratkaisevat Vaahteramaljan kohtalon

28.8.2013


Roostersin päävalmentaja Juha Hakala.
Roostersin päävalmentaja Juha Hakala.
Wolverinesin päävalmentaja Mark Garza
Wolverinesin päävalmentaja Mark Garza

Sonera Stadiumilla lauantaina liigan terävintä heittopeliä ja voimakkainta juoksuhyökkäystä.

Vaahteramalja XXXIV

Lauantaina Sonera Stadiumilla pelattava Vaahteramalja XXXIV tarjoaa liigakauden huipentumana Helsingin paikalliskamppailun ja viimevuoden finaalin uusinnan, kun Roosters ja Wolverines ottavat toisistaan mittaa. Hallitseva Suomen mestari Roosters selvitti välierässään Vantaan TAFT:n asettamat haasteet ja eteni kirjaimellisesti heittämällä finaaliin pistein 63 - 28. Kolmanteen sijaan runkosarjassa päätynyt Wolverines kävi odotetun tasaisen taistelun Seinäjoella, jossa Wolverines oli lopulta Crocodilesia parempi lukemin 49 - 41.

Lauantain kohokohtaa odotetaan joukkueissa malttamattomina.

- Ottelu on tunnetta täynnä. Odotettavissa on kauden hienoin, tärkein ja arvonsa mukainen ottelu, jossa pelaavat kaksi Suomen parasta joukkuetta, Roostersin päävalmentaja Juha Hakala tiivistää molempien joukkueiden tunnelman.

Joukkueet ovat kohdanneet vuoden 2013 kuluessa kahdesti, kerran EFL-liigan alkusarjassa toukokuun alussa ja kaksi viikkoa myöhemmin Vaahteraliigan avauskierroksella. Nuo molemmat kohtaamiset päättyivät Roostersin voittoon. Wolverinesin päävalmentaja Mark Garza uskoo, että finaalijoukkueet tuntevat toisensa enemmän kuin hyvin, vaikka eivät pelikenttää olekaan jakaneet yli kolmeen kuukauteen.

- Niin organisaatioiden kuin pelaajien välillä on molemminpuolinen kunnioitus. Useat joukkueiden pelaajista ovat jo lapsesta asti pelanneet joko yhdessä tai toisiaan vastaan, Garza luonnehtii helsinkiläisten välisiä tunnesiteitä.

Vaahteraliiga-kaudella kaikki 11 otteluaan voittaneen Roostersin hyökkäys on tehnyt kesän mittaan pisteitä kuin narusta vetäen eikä tahti hiljentynyt runkosarjan voiton varmistuttuakaan. Ennen Vaahteramaljaa pelaamissaan kolmessa pelissä Helsingin punainen joukkue teki 184 pistettä. Pelinrakentaja Robert Johnsonin heittojen onnistumisprosentti oli noissa otteluissa lähes 80. Välierässä Johnson lepäsi lähes puolitoista neljännestä mutta heitti silti kuusi touchdownia, mikä jakaa kauden suurimman heittomaalimäärän yhdessä ottelussa.

- Meillä oli hankalampi vaihe heinä-elokuun vaihteessa. Sen jälkeen olemme päässeet harjoittelemaan heittopelin ajoituksia paremmin, Hakala kertoo lyhytsyöttöpelin kiillottamisesta.

Markus Lievonen oli vasemmalla laidallaan välierän ahkerin pallonvangitsija yhdeksällä kiinniotollaan. Sisemmät laitahyökkääjät Rocky Ciasulli ja Ilkka Laitinen tulevat lauantaina haastamaan Wolverinesin tukimiesten torjuntakykyä ja vastaavasti nopeajalkaiset Dwayne Hollis ja Kimi Linnainmaa takakentän nopeutta.

- Ottelun kannalta yksi isoimmista asioista on se, kuinka toteutamme heittopuolustuksessa suunnitelmaamme, Garza kertoo.

Wolverines ei lähde pimentämään lauantai-iltana yksittäistä laitahyökkääjää.

- Suurin uhka on RoJo (Robert Johnson). Meidän neljän miehen puolustuksen linjamme täytyy saada hänelle painetta ja päästä kasvotusten hänen kanssaan, Garza jatkaa.

Liigan korkeimman säkitysmäärän (21) kerännyt Wolverines päästi runkosarjassa ainoastaan noin 145 heittojaardia selkänsä taakse, mikä ei ole kuin vajaan jaardin enemmän kuin tuon tilaston voittaneen Roostersin vastaava lukema. Hakala näkee, että Wolverinesin tarjoama ryntäys kohti pelinrakentajaa näkyy heittotilastossa.

- He saavat hyvän paineen kolmella miehellä ja yhdellä blitzillä. Tämä tarkoittaa, että heillä on 7-8 miestä puolustamassa heittoa, Hakala arvelee.

Ilya Redin on ollut säkittämisessä yhdessä Victor Sarven kanssa tärkeässä roolissa. Wolverinesin takakentällä ilmakilven muodostamisen arkkitehtejä ovat puolestaan Jeremy Henderson, Tuukka Hämäläinen sekä Hannu Aboce.

Wolverines käytti aiemmin TAFT-ottelussa sekä välieräpelissä heittopuolustuksessaan nickel-muotoa, minkä Hakala uskoo olevan käytössä myös Vaahteramaljassa.

- Voisin veikata, että sieltä tulee tätä 3-3 stack –muodostelmaa, jonka kolmesta tukimiehestä aina yksi ryntää kohti pelinrakentajaa. He pystyvät tällä tavalla piilottamaan sitä, mistä he painetta pelinrakentajalle tuovat, Hakala kuvaa.

Roosters rakensi juoksupelinsä välierässä pitkälti draw-pelien kautta. Varotoimenpiteenä tuossa ottelussa levännyt joukkueen kauden ykkösjuoksija Christoffer Anttila palaa lauantaina kokoonpanoon.

Siinä, missä Roosters tarjoaa Vaahteramalja-sirkuksessa Robert Johnsonin johdolla heittopeliakrobatiaa, pitää Wolverines jalat maassa ja tuo pukusuojien uumenista Sonera Stadiumin areenalle liigan voimakkaimman juoksupelin. Yli kuuden jaardin keskiarvolla palloa eteenpäin kuljettaneen juoksuhyökkäyksen näkyvimmät hahmot ovat pelinrakentaja Cedric Johnson sekä keskushyökkääjä Stephen Stokes, jotka vastaavat myös pelivalinnoista.

- Stokesilla ja CJ:lla on täysi päätäntävalta hyökkäyksessämme. Keskustelemme pelisuunnitelmista ja säädöistä aina hyökkäysvuorojen välissä, Garza kertoo hyökkäyksensä keskushermostosta.

Wolverines ryhmittää toisinaan kentälle kolme keskushyökkääjää ja yhden sisemmän laitahyökkääjän linjan päähän mutta pelaa toisinaan viidellä laitahyökkääjällä.

- Meidän puolustuksemme peruspaketti mukautuu kaikkia muotoja vastaan, mutta tietenkään emme saa antaa Wolverinesille etua ryhmittymällä väärin, Hakala miettii.

Wolverinesin hyökkäyksen linjan ansioluetteloon kirjattiin runkosarjassa paitsi eniten juoksujaardeja tuottaneen linjan meriitti myös vähiten pelinrakentajasäkityksiä (7) päästäneen viisikon diplomi. Joukkueensa puolustusta koordinoiva Hakala tietää, ettei nopeajalkaiseen Cedric Johnsoniin pääse helposti kiinni.

- Hyökkäyksen tacklet (Karri Kuuttila ja Iiro Luoto) kuuluvat sarjan parhaimmistoon ja ovat pitäneet laidat kiinni, jolloin linjan keskustan kolme veijaria ovat saaneet pelata kahta puolustajaa vastaan, analysoi Hakala.

Vaikka Wolverines tunnetaankin luunkovana juoksujoukkueena, on Cedric Johnson jalkaparinsa lisäksi tehnyt kentällä tulosta myös heittokädellä. Jordan Brescacin on lauantainakin Wolverinesin heittopelin avainhahmo. Ulottuva italialais-kanadalainen laitahyökkääjä teki semifinaaliottelussa neljä maalia.

Roostersin puolustuksen ensimmäinen tehtävä on kuitenkin saada Wolverinesin juoksut kuriin.

- Tärkeimmät asiat ovat gapcontrol ja taklaaminen. Wolverinesin juoksupelin jälkeen 20-30 prosenttia on heittoa, jolloin Brecacinin puolustamisen pitää olla meille selvää. Toki myös Stokes ja Sebastien Sagne ovat vaarallisia kohteita, Hakala listaa.

Roostersin ykköstaklaaja Stephen Peyton on taklausvarmuudellaan iso tekijä niin Wolverinesin juoksua kuin heittoakin vastaan. Puolustuksen linjasta erityisesti Aleksi Aitala, Lauri Vainio ja Emil Westrin pyrkivät ensin tukkimaan juoksua ja sitten varastamaan Johnsonilta ajan ja tilan.

Erikoispelien suhteen Wolverines koki välierässä ison kolauksen, kun maajoukkuepotkaisija Janne Kalpio loukkaantui. Nuoren Patrik Yli-Kujalan kyvyt ja osaaminen pitävät päävalmentaja Garzan kuitenkin levollisena potkupelin suhteen.

- Toki Kalpion numerot olivat läpi kauden hyviä, mutta Patrik on kehittynyt Jannen opastuksessa ja ollut myös varsin kilpailukykyinen omalla paikallaan, Garza kertoo.

Vaahteramalja XXXIV:n 5 taisteluparia:

Johnson vs. Johnson

Johnsonin veljekset kohtaavat nyt kolmatta kertaa Vaahteramaljassa. Voitot ovat tällä hetkellä 1-1. Kaudesta 2007 alkaen vähintään toinen veljeksistä on pelannut pelinrakentajana Vaahteramaljassa ja ainoastaan kerran viimeisen kuuden vuoden aikana on voiton vienyt pelinrakentaja, jonka nimi ei ole Johnson.

- Heillä on vain kaksi yhteistä asiaa: molempien nimi on Johnson ja molemmat haluavat voittaa, pohtii Wolverinesin päävalmentaja Mark Garza pelinrakentajien eroa.

Luoto vs. De Swart

Wolverinesin hyökkäyksen linjan vasemmassa päädyssä tilaa tekevä Iiro Luoto joutunee ajoittain törmäyskurssille Roostersin kanadalais-hollantilaisen heikon puolen tukimiehen Mark De Swartin kanssa. Kaksikko tuntee toisensa erittäin hyvin, sillä molemmat voittivat kaudella 2012 Calanda Broncosissa niin Eurobowlin kuin Sveitsin mestaruudenkin. Tällä kaudella toinen jää ilman mestaruutta.

punaiset slotit vs. siniset safetyt

Vaikka Robert Johnsonin heittolinkkarissa useita teriä löytyykin, ovat sisemmät laitahyökkääjät - 11 maalin Rocky Ciasulli ja kahdeksan kertaa skoorannut Ilkka Laitinen - kenties tärkeimmät kohteet maalialueen läheisyydessä. Wolverinesin puolustuksessa ulommat tukimiehet osallistuvat ajoittain Robert Johnsonin hippatalkoisiin, joten Wolverinesin safety-duo Tuukka Hämäläinen – Matias Sarvela pääsee fyysisyydellään hämmentämään lyhytsyöttösoppaa.

Stokes vs. Hollis

Kenttäasemasodassa joukkueiden ykköspalauttajien Roostersin Dwayne Hollisin ja Wolverinesin Stephen Stokesin jalkatyönä valmistamat palautukset sisältävät yllätystakuun. Silmän räpäyksessä maalialueen maisemaan karkaavat pelaajat keräävät niin hyökkäyksessä, puolustuksessa kuin erikoisjoukkueissa kymmeniä downeja.

Brescacin vs. Rantala

Lauantaina Wolverinesin tärkeimmät kämmenet lepäävät 190-senttisen Jordan Brescacinin käsivarsien jatkeina. Terrierimäinen, 175-senttinen kulmapuolustaja Pekka Rantala ei fyysisessä ulottuvuudessa yllä Brecacinin korkeuksiin mutta käyttää asennettaan tikapuina. Luvassa ainakin puolenkymmentä korkeaa palloa, joista tämä kaksikko taistelee.

Vaahteramalja XXXIV

31.08. kello 18.00 Sonera Stadium

Roosters – Wolverines

URHOtv:n lähetys ottelusta alkaa kello 18.00