”Suomi oli kuin Rocky Balboa – aivan sama kuinka paljon me heitä iskimme, he vain nousivat ylös ja jatkoivat taistelua”

27.6.2017


Kuvassa ylärivissä: Anette Bäckman, Elina Seppälä, Dawn Pederson, Minttu Hurme, Maija Turpeinen ja Knengi Martin 
Alhaalla: Elina Kero, Jonna Hakkarainen, Sami Grisafe ja Sari Kuosmanen
Kuvassa ylärivissä: Anette Bäckman, Elina Seppälä, Dawn Pederson, Minttu Hurme, Maija Turpeinen ja Knengi Martin Alhaalla: Elina Kero, Jonna Hakkarainen, Sami Grisafe ja Sari Kuosmanen

Suomen ja Yhdysvaltojen pelaajat muistelevat naisten ensimmäisiä MM-kisoja ja joukkueiden ensimmäistä kohtaamista.

Suomen naisten maajoukkue valmistautuu kohtaamaan Kanadassa pelattavien MM-kisojen seuraavassa ottelussa kaksinkertaisen maailmanmestarin, Yhdysvallat. Ottelu pelataan paikallista aikaa tiistaina klo 15.30 eli Suomen aikaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä klo 01.30 alkaen.

Ottelun aattona onkin hyvä hetki haastatella pelaajia, jotka ovat olleet mukana joukkueiden aiemmassa kohtaamisessa Tukholman MM-kisoissa vuonna 2010. Ottelu on ainakin mukanaolleille suomalaisille ollut ikimuistoinen, eivätkä muistot tuosta ottelusta vielä seitsemässä vuodessa ole juuri hälvenneet. Kyseinen ottelu on varmasti yksi eniten muistelluista yksittäisistä peleistä ottelussa mukana olleiden pelaajien keskuudessa.

Suomen nykyisestä joukkueesta vuoden 2010 MM-kisoissa olivat mukana Anette Bäckman, Jonna Hakkarainen, Minttu Hurme, Elina Kero, Sari Kuosmanen, Elina Seppälä sekä Maija Turpeinen ja Yhdysvaltojen joukkueesta taas Sami Grisafe, Knengi Martin, Dawn Pederson sekä Kimberly Marks.

Vuoden 2010 kohtaaminen päättyi Yhdysvaltojen 72 – 0 –voittoon. Ottelussa aikoinaan suurinta hämmästystä ja osittain kauhuakin on aiheuttanut amerikkalaispelaajien lähes käsittämätön fysiikka: vastassa olleet pelaajat olivat suomalaisten silmin käsittämättömän suuria, vahvoja, nopeita ja lisäksi vielä taidoiltaan muita valovuosia edellä.

Mutta mitä jenkeille on jäänyt mieleen ottelusta Suomea vastaan?

- Ennen kisoja ilmassa oli paljon epävarmuutta ja jännitystä, sillä emme tienneet muista joukkueista mitään. Suomi on jäänyt kisoista mieleen joukkueena, jonka pelaajat eivät missään vaiheessa luovuttaneet vaan antoivat koko ajan 100%. Suomi oli kuin Rocky Balboa – aivan sama kuinka paljon me heitä iskimme, he vain nousivat ylös ja jatkoivat taistelua, kertovat Suomen jo kerran kohdanneet jenkkien veteraanipelaajat.

- Suomen tapa taistella pelin loppuun asti oli inspiroivaa ja arvostamme Suomen joukkuetta suuresti. Joka kerta, kun Suomi on tullut arvokisoihin, he ovat kehittyneet edellisestä ja pelaavat aina ”voimme voittaa kenet tahansa” –asenteella. Muistamme miten pieniä esimerkiksi Suomen linjapelaajat olivat vuonna 2010, mutta eipä koolla ole väliä, silloin kun joukkue pelaa koko sydämellään, jenkit jatkavat.

Vuonna 2010 joukkueilla ei juuri ollut ennakkotietoa toisistaan ennen kisoja, joten myös Suomen joukkueelle tuli melkoisena yllätyksenä millaisia tykinkuulia pelinrakentaja Sami Grisafen kädestä lähti tai kuinka vaikea pysäytettävä keskushyökkääjä Jessica Springer oli. Myös Sharon Vasquezin nimi on jäänyt monelle mieleen, eikä sovi unohtaa vahvakätisiä ja ulottuvia puolustuksen linjan päätypelaajia tai lennokkaita puntin blokkaajia.

- Vuoden 2010 joukkueessa oli paljon pelaajia, jotka pelasivat viimeistä kauttaan ja olivat jatkaneet pelaamista, jotta pääsisivät edes kerran mukaan MM-kisoihin. Joukkueella oli silloin halu asettaa taso myös tulevien vuosien joukkueille, muistelevat jenkkien pelaajat.

- Tänä vuonna meillä on uusi päävalmentaja ja hänelle täysin edellisestä päävalmentajasta poikkeava valmennustyyli. Joukkueen keski-ikä on varmasti huomattavasti alhaisempi kuin vuonna 2010, mutta meitä vanhemman polven pelaajia on edelleen mukana näyttämässä mallia.

Myös suomalaiset veteraanipelaajat ovat huomanneet muutoksen joukkueessa:

- Jenkkien nykyisessä joukkueessa vaikuttaisi olevan vähemmän huutelua ja uhmaa. Vuoden 2010 joukkueella tuntui olevan hirveä näyttämisenhalu: heille riittänyt se, että he voittivat vaan he halusivat murskata vastustajan. Meksiko-pelin perusteella heiltä näyttäisi puuttuvan muunmuassa Jessica Springerin kaltaiset ”yliluonnolliset” pelaajat, vaikka joukkue onkin teknisesti ja taidoiltaan kokonaisuutena varmasti vuoden 2010 joukkueen tasoinen.

- Joukkueen pelityyli on myös maltillisempi, ainakin Meksikoa vastaan he hyökkäsivät varsin rajallisella määrällä pelejä, suomalaiset jatkavat.

Millä mielellä suomalaiset sitten lähtevät mittaamaan tasoaan jenkkejä vastaan?

- Tässä vaiheessa ei vielä toki oltaisiin haluttu heitä vastaan pelata, mutta onhan se aina mielenkiintoista päästä testaamaan taitoja maailman parhaita vastaan.

- Seitsemässä vuodessa pelaajat ja peli on Suomessa mennyt koko ajan fyysisemmäksi. Myös pelaajamateriaalin laajuudessa on iso ero: vuonna 2010 meillä ei ollut edes täyttä 45 pelaajan rosteria (mukana 41 pelaajaa), kun nykypäivänä joukkueen ulkopuolelle jää pelaajia, jotka voisivat yhtä hyvin olla aloittavassa kokoonpanossa, suomalaiset pelaajat vertaavat nykypäivän tilannetta seitsemän vuoden takaiseen.

Myös jenkkien mainitsema hyökkäyksen linja ja linjapelaaminen ylipäätään on kehittynyt huimasti:

- Linjapelaaminen on kehittynyt kokonaisvaltaisesti, niin koon, voiman kuin tekniikoidenkin puolesta.

Yksi jenkkifutiksen oleellinen osa-alue, johon on tullut lisää niin taitoa kuin varmuuttakin vuosien saatossa, on taklaaminen:

- Aiemmassa ”semikontakti”-versiossa, jota pelasimme ennen kuin aloitimme varsinaisen jenkkifutiksen, ei taklattu. Heittokuvioita ja pallon kiinniottoa ja blokkaamista tehtiin sielläkin, mutta taklaaminen tuli täysin uutena juttuna mukaan vuonna 2008. Ensimmäisten kisojen aikaan olimme pelanneet vasta kaksi täyttä kautta jenkkifutista, joten ero taklaamisessa siitä tähän päivään on merkittävä. Vuosien aikana myös pelinopeus ja pelin ymmärtäminen on luonnollisesti kehittynyt, Suomen joukkueen kokenein pelaajakaarti arvioi.

Mitä USA:n pelaajat odottavat tulevalta Suomi-peliltä?

- Tiedämme, että meidän pitää pelata loppuun asti täysillä ja tarkasti, koska niin Suomikin tulee tekemään. Suomella on hyvä pelinrakentaja, joka voi heittää pitkiä heittoja ja samaan aikaan kovia keskushyökkääjiä. Meidän pitää tehdä kovasti töitä, emmekä voi pitää mitään itsestäänselvyytenä.

Suomalaispelaajien suunnitelmat otteluun ovat myös selkeät:

- Meidän pitää pelata kurinalaisesti omaa peliämme niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin ja olla valmiina kovimpaan mahdolliseen vastustajaan. Yksi yhtä vastaan tilanteissa meidän on voitettava tiukkoja kamppailuja ja noustava oman tasomme yläpuolelle. Jenkit eivät tule saamaan meiltä mitään ilmaiseksi!

 

Suomi ja Yhdysvallat kohtaavat siis kisojen toisen kierroksen ottelussa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä klo 01.30 (Suomen aikaa). Voitolla Yhdysvallat varmistaa paikan MM-finaalin ja Suomi taas tarvitsee voiton pitääkseen yllä mahdollisuudet voittaa tavoitteena olleen mitalin. Ottelun livestreamin näet täältä