Vaahteraliiga huipentuu lauantaina

23.8.2012


Kuva: Sami Ranta
Kuva: Sami Ranta
Kuva: SAJL
Kuva: SAJL



Suomen mestaruus ja taistelu Helsingistä ratkeavat Wolverinesin ja Roostersin kohtaamisessa.

Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996 Vaahteramaljassa ovat vastakkain kaksi Helsinkiläistä joukkuetta. Lauantai-iltana taisteltavaan mestaruusotteluun lähtee kotijoukkueen roolissa hallitseva mestari Helsinki Wolverines, jota vastaan asettuu Helsinki Roosters. Vaikka runkosarjan voittanutta Wolverinesia pidetäänkin ottelun ennakkosuosikkina, oli Roosters parempi joukkueiden pisterikkaassa runkosarjakohtaamisessa lukemin 51–42.

Wolverines (9–1) hankki loppuottelutikettinsä voittamalla välierässään Porvoo Butchersin numeroin 35–16.

Välierä meni hyvin pitkälle niin kuin olimme suunnitelleet. Ei se virheetöntä ollut, mutta olimme parempi joukkue, ja peruspeli riitti voittoon, Wolverinesin päävalmentaja Janne Seppä kertaa välieräottelua.

Roosters (7–3) oli runkosarjassa hävinnyt kahdesti Seinäjoki Crocodilesille, mutta venyi tärkeimmällä hetkellä 41–21 -semifinaalivoittoon. Roosters-valmentaja Juha Hakala oli luonnollisesti ilmeestä ja pisteistä mielissään.

Mainio peli! Täysin peilikuva edellisestä Crocodiles-pelistä, jolloin emme onnistuneet muun muassa säkityksissä, Hakala sanailee.

 

Helsinkiläishyökkäykset tulevat tarjoamaan Sonera Stadiumilla täyden menun: Wolverinesilla on liigan tehokkain juoksuhyökkäys (n. 223 jaardia/ottelu) ja Roostersilla puolestaan aikaansaavin heittohyökkäys (265 jaardia/ottelu).

Lähdemme juoksemalla haastamaan ja viljelemme sekaan heittoa. Pystymme muotoutumaan sen mukaan, mitä vastustaja meille antaa, Seppä kertoo sinisen Ahma-orkesterin rytminvaihdoksista.

Butchersia vastaan Wolverines eteni lopulta ainoastaan 52 jaardia, mikä on hyvä esimerkki Sepän joukkojen kliinisestä kyvystä iskeä vastustajan tarjoamaan saumaan.

–Ei meidän tarvinnut heittää tuon enempää, koska juoksu toimi, Seppä toteaa.

Cedric Johnson halkoi juosten porvoolaispuolustusta 216 jaardia, ja kaiken kaikkiaan Wolverines eteni maata pitkin viime lauantaina 351 jaardia. Roostersin scouttaus-raportit on laadittu ensisijaisesti Stephen Stokesin, Mike Andrewn ja Johnsonin juoksujen eliminoimiseksi.

–Wolverinesin vahvuudet ovat erityisesti lead- ja power -juoksuissa. Puolustuksemme pitää saada juoksu kuriin, palloa ilmaan ja olla sitten kärppänä heitoissa, Hakala muotoilee kolmiosaisen päiväkäskynsä lauantaita varten.

Mikäli Roosters saa Wolverinesin juoksuvirran padottua, suuntautuvat Johnsonin heitot ja yleisön katseet ensisijaisesti Tommi Pintaan. Runkosarjassa 39 kiinniottoa kerännyt ja 14 touch downia viimeistellyt Pinta saa laidoilta tukea Tuomas Huuskolta ja Tuomas Mankilta sekä keskustasta Stokesilta.

– 1 vs 1 -match upien pitää onnistua, ja meidän täytyy kurinalaisesti lyödä pallot alas. Pitkämies Pinta on useimpiin kornereihin verrattuna 20–30 cm pidempi. Siihen vielä kädet päälle, niin onhan siinä puolustettavaa, Hakala miettii.

Kolmas ja pitkä -tilanteissa Johnson saattaa itse karata laukaisualustaltaan ja upottaa jalkaisin tarvittavan matkan heittopuolustukseen pudottautuneeseen vastustajaan.

– Rushlanet on  säilytettävä, jotta Cedric ei pakkaa palloa ja juokse itse uusiin, Hakala alleviivaa muun muassa endien Jaren Wilcoxin sekä Lauri Vainion vastuita.

– Hyvä ja nopea pursuit on ehdottomasti yksi Roostersin puolustuksen vahvuuksista. Pursuit katkotaan blokeilla, eli meidän on pystyttävä haastamaan laidoilla (Stephen) Peyton ja Wilcox ja keskellä (Aleksi) Aitala ja Roni Salonen. Parin sekunnin blokki voi tarkoittaa useampaa juostua jaardia, Seppä muistuttaa.

 

Vanhemman Johnsonin eli Robertin johtama Roostersin ilmativoli synnytti runkosarjassa onnistuneita heittoja lähes 63 prosentin varmuudella. Crocodilesia vastaan Johnsonin heitoista poikkeuksellisen alhainen määrä (23/49) jäi omien laitahyökkääjien hanskoihin, mutta lähes kymmenen epäonnistunutta palloa selittyy kuitenkin puhtailla pudotuksilla vastaanottopäässä. Runkosarjassa kiinniottajina meritoituneet Torsten Malm (62 kiinniottoa/929 jaardia/10 touch downia) ja Markus Lievonen (50/66211) saivat välieräpelissä olennaista tukea Peytonilta, joka teki kaksi maalia. Molemmat valmentajat epäilevät Roosters -hyökkäyksen ja Wolverines –puolustuksen välisen taistelun ratkeavan linjapeliin.

–Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, käydään hyökkäyksemme elämän ja puolustuksen taistelu sen kautta, että linjamme saa annettua Robertille aikaa. Wolverinesin frontti on kova, Hakala analysoi.

Heinäkuussa Roosters eteni Wolverinesia vastaan 560 jaardia, mikä on kauden toiseksi suurin yhden ottelun jaardikertymä. Tuon pelin jälkeen Mike Garzan puolustuksen karttamerkit ovat kuitenkin asettuneet kohdalleen, ja Seppä uskookin, että punainen hyökkäys laitetaan sinisen puolustuksen rokotteilla hyvin kuriin.

– Meidän pitää saada Robertille muuta ajateltavaa kuin pelkkä heittäminen. Voimme laittaa linjarotaatioon kuusi huippumiestä ja kornereiksi kaverit, jotka voivat lukittautua miehiin. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että voimme linjan lisäksi tuoda painetta myös blitzaamalla, Seppä pohtii ja viittaa kornereilla Jeremy Hendersoniin ja Alexander Hoadiin.

– Tulemme kohtaamaan äärinopeaa kolmen askeleen heittoa, jota (Roostersin hyökkäyksen koordinaattori Atte) Kniivilä laittaa sisälle kovalla no huddle –rytmillä. Zone-juoksulla en lähtisi meidän puolustusta haastamaan, Seppä jatkaa analysointiaan.

Yksi keskeinen kysymys finaaliviikolla on ollut Roosters-runningback Henri Jussilan pelikunto. Juoksutilaston voittanut ja kenties liigan suurin Ari Tuuli Trophy -ehdokas Jussila loukkasi takareittään välieräpelissä ja joutui tuolloin jättämään ottelun kesken. Hakala rauhoittelee Roosters-faneja tiedonannollaan:

– Olemme kaikki pelikunnossa. Jussila pukee ja pelaa. Lisäksi saamme kokoonpanoon myös Rasmus Anderssonin, Panu Porkan ja Tuomas Nurmen, Hakala paljastaa.

– Mikko Mäkeläinen ja (Aleksander Kuronen) ovat hyviä keskushyökkääjiä, mutta Jussilan vaarallisuus tulee esille erityisesti potkunpalautuksissa. Lisäksi hänen kykynsä kiihdyttää vauhtia on ase: jos et kolistele Jussilaa aloituslinjaan, hän saattaa ottaa helposti kympin. Vaikka huhuja on kaikenlaisia, lähdemme otteluun oletuksesta, että Jussila pelaa, Seppä kertoo.

 

Sekä Seppä että Hakala nostavat pallonmenetykset tärkeäksi tekijäksi ottelun ratkaisussa.

– Ottelussa tuskin tulee olemaan yhtä isoa kliimaksikohtaa, vaan ottelu ratkeaa siihen, kumpi tekee enemmän isoja pelejä ja onnistuu ottamaan vastustajalta isot pelit pois. Rangaistustilastoa pitää tietysti myös pyrkiä karsimaan, Hakala jatkaa kulminaatiopisteiden luettelua.

– Isoimpien tähtien on tarvittaessa kyettävä kantamaan joukkuetta, Seppä vastuuttaa.

Helsinkiläisjoukkueiden välienselvittely tuo oman lisäpanoksensa Vaahteramaljaa XXXIII:een.

– Tilanne on kieltämättä herkullinen. Taistelu Helsingistä on Roostersille 1–0, mutta saamme edun voittamalla tämän tärkeämmän ottelun. Kaikki tietävät panokset!

 

Vaahteramalja XXXIII:n viisi taisteluparia:

Cedric–Robert. Johnsonin veljekset eivät pelaa ensimmäistä kertaa Vaahteramaljassa vastakkain. Vuonna 2009 Cedric johdatti Butchersin voittoon Robertin Roostersia vastaan. Jokaisena Suomi-vuotenaan joukkueensa Vaahteramaljaan johtanut ja kahdesti voittanut Robert sekä molemmilla Vaahteramalja-reissuillaan voittajana poistunut Cedric ovat hyökkäystensä keskiöissä, mutta eri uhkakuvien kautta: Cedricin juokseminen on jälleen tunnetun vaarallista ja Robertin heittokäsi toimii miehen pienistä vaivoista huolimatta erittäin tehokkaasti.

Stephen–Stephen. Sekä Wolverinesin Stephen Stokes että Roostersin Stephen Peyton kantavat tähtipelaajan leimaa ja ratkaisijan statusta. Kummankin Stephenin voi välierien perusteella olettaa aloittavan niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin, minkä lisäksi myös potkujen palautuksissa kaksikkoa nähdään.

Ranta–Pinta. 195-senttinen Sampo Ranta on kenties Vaahteraliigan ainoa safety, joka kykenee taistelemaan korkeassa ilma-alassa 197-senttisen Tommi Pinnan kanssa. Mitä enemmän Cedric Johnson toimittaa palloa Pinnan suuntaan, sitä enemmän Rannan vastuu ja osallisuus kasvavat.

Kaasalainen–Nevalainen. Wolverines haluaa saada Robert Johnsonilta ajan pois, ja Heikki Kuuselan valmentama Roosters -hyökkäyksen linja toimii tässä asiassa vaa’ankielenä. Ahmojen Anssi Nevalainen iskee 4-3 –puolustuksen linjan oikeasta laidasta, ja saa vastaansa hyvää kautta pelaavan Kukko-tacklen Akseli Kaasalaisen. Tämän taisteluparin kesken käydään Jaren Wilcoxin ja Karri Kuuttilan painin lisäksi kenties illan mielenkiintoisin linjavääntö.

Seppä–Hakala. Molempien joukkueiden päävalmentajat toimivat ensimmäistä vuottaan Vaahteraliiga-joukkueen ykköskäskyttäjinä. Hyökkäyksen koordinaattori Janne Sepän puolustuspelaamisen vastinkappaleena toimii kokenut yhdysvaltalainen Mike Garza. Juha Hakala nosti tiimeineen Roostersin vuodessa sijalta seitsemän loppuotteluun. Hakala solmi jatkosopimuksen jo aiemmin kesällä, ja muu tiimi Kalle Karppisen johdolla teki samoin muutamaa päivää ennen finaalia. Lauantai osoittaa, miten debytanttipäävalmentajien sivurajoilla reagoidaan korkeapaineessa.

 

Vaahteramalja XXXIII

25.08. kello 18.15 Sonera Stadium

Wolverines – Roosters

URHOtv:n lähetys ottelusta alkaa kello 18.00