Anssi Nevalaisen blogi Averett Collegesta

Tämän blogin tarkoituksena on antaa nuorille pelaajille sekä muille kiinnostuneille jonkinlainen kuva siitä millaista futarin elämä rapakon takana collegessa on. Pääaineeni ei ole journalistiikka eikä äidinkieli muutenkaan vahvin osaamisalue, joten mahdollisista kielioppi- ja kirjoitusvirheistä ei kannata yllättyä. Pyrin päivittämään blogia n. viikon välein aina kauden loppuun (marraskuun puoliväliin 2010) saakka.

Averett Collegen tilastot 2010

19.10.2010

Oma college-ura on nyt päätöksessä ja se loppui ikävä kyllä kolmen ottelun tappioputkeen. Hävittiin kauden päätös ottelu NC Wesleyanille 13-28. Taisteltiin kuitenkin täysillä loppuun asti ja pystyin itsekin pelaamaan koko ottelun. Jalka oli kipeä ja vaikutti huomattavasti pelaamiseen, mutta sitä on turha enää harmitella. Pääsin kuitenkin tilastoihin mukaan 4 taklauksella, yhdellä TFL:lla ja yhdellä pass breakupilla.

Ottelusta sen verran että ne oli kyllä meitä parempia atleetteja, mutta tulostaulu pysyi tiukkana aina ottelun loppuhetkille saakka. Matsia edeltävänä päivänä pidettiin seniori-puheet ja ottelun jälkeenkin fiilis oli aika haikea. Nyt on todella outo olo kun ei tarvitse olla koko ajan treeneissä tai palavereissa ja tuntuu siltä, että 
jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotain.

Kausi oli kokonaisuudessaan pienoinen pettymys johtuen loukkaantumisesta ja siitä ettei saavutettu mestaruutta. Kaikesta kuitenkin oppii jotain ja kokemuksena se oli taas ainutlaatuinen. Peliuran jatko on nyt omalta osalta kysymysmerkki, mutta aloitan kuitenkin treenailemaan normaalisti kunhan paikat on palautuneet siltä varalta että harttarit pääsee vielä päälle pukemaan.

Jonkin verran on tullut kysymyksiä sellaisilta nuorilta pelaajilta joita college futis kiinnostaa joten laitan tähän loppuun nyt jonkinlaisia yleisiä ohjeita hakemiseen. Jokaisen pelaajan ja koulun kohdalla Suomesta hakeminen on omanlaisensa prosessi joten mitään tarkkaa ohjeistusta siitä on vaikea tehdä.

1. Ensimmäinen asia mikä mahdollisen hakijan täytyy päättää on se että onko henkisesti valmis siihen treenimäärään mikä täällä vaaditaan. Vaikka luulisi treenanneensa miten kovaa Suomessa, ei se tule vastaamaan sitä mitä täällä kohtaa. Treenaamisesta täytyy tykätä että täällä pysyy pää kasassa koko kauden ajan.

2. Toinen arvioitava asia on se että minkä tason pelaaja on. Jos siitä ei ole itse aivan varma niin sitä voi tiedustella valmentajilta tai vaikka joukkueen ulkomaalaisvahvistuksilta. Jos tuntuu että rahkeet riittää kakkos- tai ykkösdivariin, niin silloin kannattaa ehdottomasti yrittää saada stipendiä urheilun kautta.

3. Jos taas on koulussa  todella hyvät arvosanat, niin myös kolmosdivarissa myönnetään akateemisia stipendejä. Oma stipendi mahdollisuus kaatui pitkälti siihen että en lukioaikoinani lähtenyt jenkkeihin vaihtoon, koska silloin valmentajat pystyvät paremmin arvioimaan minkä tason pelaaja on kyseessä. Eli jos mahdollisuus vaihtoon lähtemiseen on niin siihen kannattaa tarttua.

4. Muutoin stipendiä voi yrittää hakea tekemällä itsestään videon, missä on esittely, highlightit ja vaikka
jotain materiaalia juoksu tai puntti -testeistä. Lisäksi kannattaa varata pari videota kokonaisista matseista joita pystyy myös lähettämään. Videoita voi lähetellä satunnaisesti isoihin kouluihin, mutta paras tapa on lähettää ne jonkun yhdyshenkilön kautta, joista voi sajl:stä kysellä tarkemmin.

5. Jos tuntuu että stipendiin on mahdollisuus mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut, niin voi myös hakea ns. Juniori Collegeen, jolloin tietääkseni pelivuosia ei kulu, mutta niihin ei myöskään myönnetä stipendejä.

6. Hakuprosessi menee muutoin samalla tavalla kaikkiin kouluihin eli tarvittavia materiaaleja ovat SAT tulokset, lukiotodistus käännettynä sekä viisumi. SAT:n pystyi ainakin tekemään muutama vuosi sitten Helsingin kauppakorkeakoulussa n. kk välein. Se koostuu matematiikan kirjoittamisen ja luetunymmärtämisen osioista joista täytyy saada tietyt pisteet, jotta hakija voidaan kouluun hyväksyä.

7. Viisumiin tarvittavat lomakkeet lähetetään koulusta kunhan hakuprosessi on siinä vaiheessa ja sen jälkeen täytyy käydä USA:n suurlähetystössä lyhyessä haastattelussa.

8. Lukiotodistuksen käännöksen saa suoraan yleensä suoraan koululta ja ylioppilaslautakunnan sivuilta.

9. Hintahaitari jenkkien collegeissa on yleensä 20000$ - 50000$ per vuosi, mutta yleensä jonkilaisia avustuksia saa helposti. Itsellä on kouluun puolikas stipendi sekä kaksi muuta pienempää stipendiä, mutta maksettavaksi jää silti useampi tonni vuodessa. Kelalta saa opiskelukuukausien ajaksi täyden opinto- sekä asumistuen mikä on tällä hetkellä yhteensä 480€/kk.

10. Lisäksi eläminen jenkeissä on yleisesti myös selvästi halvempaa, esimerkiksi itse maksoin viime vuonna vuokrasta 100$ kuussa. Ilman täyttä stipendiä maksettavaa jää joka tapauksessa jonkun verran jo ihan lentojenja muiden kustannusta takia, mutta kokemuksena vastaavaa on vaikea löytää ja jos tuntuufutis kiinnostaa tarpeeksi niin kannattaa ehdottomasti käyttää tilaisuus hyödyksi.

Lisätietoja hakemisesta saa sajl:n kautta osiosta "opiskelu ja pelaaminen Yhdysvalloissa". 
                                              

Anssi Nevalainen säkittää Ferrum College -ottelussa

12.11.2010

Mestaruushaaveet on nyt omalta osalta haaveiltu, sillä hävittiin Ferrum Collegelle 13-34. Se oli samalla omalta osalta viimeinen kotimatsi collegessa. Tämän lisäksi jalan kanssa tuli taas ongelmia ja jouduin jättämään pelin kesken viimeisellä neljänneksellä kun kipu alkoi olemaan liikaa ja jalka lähes käyttökelvoton.

Pelin alku sujui taas hyvin ja saatiin puolustuksessa pysäytettyä niiden hyökkäys 3 downia ja ulos tyylillä niiden neljällä ensimmäisellä hyökkäyvuorolla. Meidän hyökkäys pääsi etenemään hyvin ja saatiin potkaistua potkumaali meidän heti ensimmäisellä hyökkäysvuorolla. Toisen kerran puolustuksen ollessa kentälle, onnistuin bullrushissa ja sain pelinrakentajan säkitetty sekä samalla aiheutettua fumblen mikä myös peitettiin. Tämän jälkeen ei paljon mitään mainittavaa saatu enää aikaan ja momentum kääntyi selvästi vastustajalle.

Meillä on siis enää yksi peli jäljellä ja vastus on ehkä kaikista kovin eli viime vuoden mestari NC Wesleyan College. Niiden Oregon -tyylinen shotgun read -hyökkäys on tehtaillut kovia lukemia koko kauden ajan. Nopeus on ollut meidän joukkueen etu jokaista aikaisempaa vastustajaa vastaan, mutta tässä matsissa tullaan olemaan tasatilanteessa tai jopa altavas-taajia, sillä niillä löytyy nopeutta lähes joka pelipaikalta. Niiden hyökkäys perustuu puolustuksen levittämiseen ja sitä kautta juoksupelin aukeamiseen. Vaikka niillä ei olisi yhtään runningbackia kentällä niin silti niiden juoksu/heitto suhde on lähellä fifty-fiftyä. Tämä tapahtuu tietysti erilaisten motionien kautta, missä WR/RB tuodaan takakentälle.

Jalka ei ole täysin kunnossa, mutta yritän silti päästä kentälle kun kyseessä on kuitenkin
oman college uran viimeinen peli. Kauden viimeinen viikko on muutenkin hieman erilainen kuin normaalisti erityisesti meille senioreille eli viimeisen vuoden pelaajille. Keskiviikkona treenien lopussa senioreille muodostettiin kuja minkä päässä oli taklausdummy, johon jokainen sai tehdä uran viimeisen taklauksen treeneissä. Sen jälkeen jokainen seniori valitsi pelaajan joka kantaa sen varusteet sisälle ja lopussa käteltiin tai halattiin kaikki pelaajat ja valmentajat.

Viikon aikana laitettiin myös sisään pari seniori -kuviota hyökkäykseen, jolloin kentällä on pelkkiä senioreita, myös puolustajia. Perjantai-iltaisin meillä on normaalisti joukkueen yhteinen leffailta, mutta nyt jokainen seniori pitää silloin lyhyen puheen, jossa voi kiittää valmentajia tai muita pelaajia ja kertoa mitä college futis on jokaiselle merkinnyt. Perjantai-illan puhetilaisuus on yleensä ollut aika tunteikas ja harva jätkä pystyy puheen pitämään ilman että tippa tulee linssiin. Futis on laji, jota on todella vaikea pelata ilman tunteita, erityisesti college tasolla. Tunteet kuuluvat jenkkifutikseen, peli yksinkertaisesti on niin kovaa ja laji vaativa. Omaan kolmeen pelivuoteenkin täällä Averettissa mahtuu niin paljon hetkiä, jolloin olisi tehnyt mieli näyttää valmentajalle keskisormea ja laittaa harttarit naulaan. Sisulla on kuitenkin päästy yli monesta huonosta hetkestä yli ja jälkeenpäin kaikki on ollut taistelun arvoista.

Lauantain matsissa panoksena ei enää ole muuta kuin ylpeys, mutta sitä ainakin itsellä on vielä sen verran jäljellä, että aion kentälle astua oli jalka sitten missä kunnossa tahansa.

5.11.2010

Viime viikonloppuna positiivista oli se että pääsin takaisin kentälle ja negatiivista se että mentiin häviämään Shenandoah Universitylle 14-24. Päästiin peliin alussa todella nopeasti mukaan ja tehtiin meidän pisteet alle kuudessa minuutissa. Sen jälkeen kaikki alkoikin menemään huonompaan suuntaan ja ei saatu enää enempää pisteitä taululle, eikä myöskään pysäytettyä niiden hyökkäystä. Ne oli isoja joka osa-alueella niin kuin tiedettiinkin, mutta peli ratkesi oikeasti taas siihen että luultiin pelin olevan selvä jo ensimmäisen puoliajan jälkeen.

Oma peli ei mennyt kovin hyvin johtuen siitä että jalka oli vielä sen verran kipeä, että en käytännössä pystynyt ponnistamaan sillä ollenkaan. Lämpötila oli lähellä  +10 celciusta, joten jouduin juoksemaan ennen peliä, pelin aikana ja puoliajalla vetoja sivurajalla jotta saisin pidettyä sen lämpimänä.  Kunto on nyt ainakin kohdillaan, koska juoksin valehtelematta yli 100 vetoa sivurajalla ja pelasin pelin siihen päälle. Tilastoihin merkittiin omalle
kohdalle 4+1 taklausta. Matti pelasi tässä pelissä jonkun verran tukimiestä johtuen muutamasta loukkaantumisesta mitä meillä on nyt ollut. Artikkeli yliopistomme sivuilla valaisee tätä puolta ja kertoo puolustuksestamme. 

Häviön takia meidän mahdollisuudet mestaruuteen pienentyivät huomattavasti. Siihen vaaditaan nyt voitot kahdesta viimeisestä pelistä ja CNU:n täytyy hävitä toinen niiden kahdesta pelistä. Sormuksen saaminen ei siis ole enää pelkästään meistä kiinni, mutta ei voida muuta kun keskittyä voittamaan omat pelit. Joukkueen motivaatio laski jonkun verran häviön takia mutta niin kuin meidän valmentajakin sanoi, että tuntuisi vielä pahemmalta jos CNU häviäisi toisen matsinsa ja me hävittäisiin toinen omistamme sen takia että ei oltu valmistauduttu enää täysiä. Tällä viikolla vastaan asettuu Ferrum College, joka on mukana vielä mestaruus jahdissa. Niillä on täysin option-juoksuun perustuva hyökkäys joka on kohtuu vahva joka osa-alueella. Niillä on erittäin liikkuva pelinrakentaja joka palauttaa myös niiden potkuja. Viime vuonna voitettiin ne kolmannella
jatkoajalla niiden kotona, joten tasaista ottelua odotetaan nytkin. Jalka tuntuu nyt paljon paremmalta kuin viime viikolla joten toivon että pystyn lauantaina taas pelaamaan omalla tasollani.

Yksi lukijakysymys on tullut siitä miten päädyin pelaamaan futista tänne rapakon taakse. Aloitin futiksen Imatralla muistaakseni 2001, siitä etenin sitten nuorten maajoukkueeseen, Vaahteraliigaan ja miesten maajoukkueeseen. Intin aikaan Urheilukoulussa 2006-07  heräsi haave korkeammalla tasolla pelaamisesta. NFL-Europa lopetettiin kesällä 2007, joka oli itselle kova isku, mutta lopulta päädyin siihen että motivaatio ei riittäisi samalla tasolla pelaamiseen koko loppu uraa, joten päätin alkaa etsimään yliopistoa Jenkeistä joka tarjoaisi myös kohtuullisen futisohjelman. Täällä Averett:ssa on ollut suomalaisia ainakin 1980-luvulta saakka
joten tänne oli helppo sen puolesta tulla. Käytännön asioissa riittää hoitamista jos tänne haluaa tulla. Paperisota on melkoinen ja sen lisäksi moneen kouluun vaaditaan SAT testistä tietyt pisteet. 
Opiskelu on sujunut hyvin, erityisesti siihen nähden paljon futis vie aikaa päivässä. Jotkut kurssit on helpompia kuin Suomen lukiossa, mutta vastaavasti vaativimpiakin tulee vastaan kun valmistuminen lähestyy. Oma keskiarvo on tällä hetkellä erittäin hyvä ja yritän sen siinä pitää jotta mahdollisuus hyvään jatkokouluun olisi parempi. Jos joku lukija on kiinnostunut futiksen pelaamisesta täällä niin voi kyllä rohkeasti ottaa yhteyttä ja autan siinä missä pystyn. Täällä koulutus maksaa kohtuu paljon, mutta muut kulut ovat yleisesti pienempiä.
Urheilustipendin mahdollisuus kasvaa merkittävästi jos pystyy lähtemään vaikka lukiosta vaihtoon tänne, koska koutseilla ei ole täällä mitään käsitystä Suomen futiksen tasosta.

29.10.2010

5 voittoa, 2 tappiota. Siinä tämän hetkinen tilanne. Voitettiin siis Methodist College viime viikonloppuna ja ollaan vielä hyvin mukana mestaruustaistelussa. Lopputulos 7-3, ei kuitenkaan lupaillut hyvää, sillä MC ei ole kovin arvostettu joukkue meidän konferenssissa. Voitto on kuitenkin aina voitto ja ainoastaan sillä on väliä. Itse seurasin tämänkin ottelun sivurajalta loukkaantumisen takia, mutta tällä viikolla on toivoa päästä jo kentälle.

Olen ollut mukana harjoituksissa, mutta aivan ongelmitta eivät nekään ole menneet. Loukkaantuminen on ylivoimaisesti turhauttavin asia futiksessa. Treenasin koko kesän kovemmin kuin ikinä. Pari kertaa viikossa herätys aamulla 5.20 että ehtii treenaamaan ennen töitä ja joka päivä vielä töiden jälkeen. Kyseessä vielä seniori vuosi ja kolme ekaa matsia meni kohtuu hyvin ja nyt olen seurannut käytännössä 4 peliä sivurajalla.

Olen kuitenkin nyt taas aloittavana jos vaan paikat kestää. Vastassa on tällä viikolla Shenandoah University. Niiden hyökkäys on fyysisesti todella iso joka pelipaikalla. Niiden runningback on 190cm pitkä ja painaa 112kg. Oma vahvuus on nimenomaan juoksu puolustaminen, joten valmentajatkin toivovat kovasti että pystyisin pelaamaan tässä ottelussa. SU pelaa aina tiukkoja pelejä, mutta niillä on myös tapana hävitä ne kaikki. Meidän pitää siis saada hyvä draivi päälle alusta saakka ja pitää se yllä koko matsin.

 Futiksessa momentum on todella isossa roolissa matseissa. Jos joukkue pääsee johtoon, niin tärkeintä on pitää se fiilis yllä ja estää antamasta toiselle joukkueelle toivoa. Yksi iso peli voi kääntää momentumin ja sen mukana koko pelin lopputuloksen.

Matseja on siis jäljellä enää 3 ja jos voitetaan ne niin voitetaan myös konferenssi ja mentäisiin kansallisiin välieriin ensimmäistä kertaa koulun historiassa. Täällä on ollut epätavallisen kuuma ja siitä johtuen keskiviikkona satoi rankasti vettä ja alueella oli tornado varoitus. Treenit pidettiin tottakai mutta tällä kertaa sisätiloissa.

Lauantain peli on iltapeli, mikä luo aina oman fiiliksensä matsiin. Oma keskittyminen on tällä hetkellä pitää jalasta huolta lauantaihin asti jotta pääsisin vihdoin takaisin kentälle auttamaan mestaruusjahdissa.

Nevalainen pelinrakentaja jahdissa Maryvilleä vastaan 2009

22.10.2010

Koulun kanssa on myös älytön työ tällä hetkellä. Futiksessa tällä viikolla näytettiin huonoa esimerkkiä siitä miten pää pidetään kasassa tärkeän voiton jälkeen. Hävittiin Maryville Collegelle 14-21 vielä meidän kotikentällä. Ne on meidän konferenssissa korkeintaan keskitason joukkue, mutta tällä kertaa ne oli matsiin valmiimpia kuin me. Ilman tätä tappiota, meidät olisi todennäköisesti rankattu koko maassa 25:n parhaan joukkoon.

 Itse seurasin tätäkin matsia sivurajalta ja fiilis ei ollut kovin korkea. Mitä enemmän yritettiin sitä huonommin tuntui menevän. Se aggressiivisuus mikä meidän joukkueella on tätä ennen ollut, oli täysin kadoksissa. Porukka on täällä tosi nuorta ja edellis viikon iso voitto nousi päähän hyvin nopeasti. Toivottavasti tästä kuitenkin nyt herätään ja saadaan päät taas kuntoon tämän viikon matsiin Methodist Collegea vastaan. Ne on olleet jo monta vuotta tämän
konferenssin huonoimmasta päästä, joten häviö niille ei ole nyt mikään vaihtoehto.

Itsellä on vielä jalan kuntoutus kesken joten en todennäköisesti pelaa vielä tässäkään matsissa. Ainut hyvä asia viime viikonlopussa oli se että CNU voitti meidän pahimman vastustajan NC Wesleyanin joten tilanne on nyt se että jos voitetaan nämä 4 viimeistä matsia niin ollaan varmoja konferenssin mestareita ja mennään playoffeihin. Tämä viikko pitäisi hoitaa vielä kohtuu varmasti alta pois, mutta sen jälkeen kaikki kolme viimeistä vastustajaa tulevat olemaan kovia.

Treeneissä on nyt otettu valmentajien osalta tiukemmat otteet ja pieniinkin virheisiin puututaan entistä tiukemmin. Toivon että hoidetaan nyt tämä viikko alta pois ja pääsen itsekin mukaan kentälle päättämään matsien lopputuloksista. 
                                              

15.10.2010

Puolet kaudesta on nyt takana ja recordi näyttää neljää voittoa ja yhtä tappiota. Viime viikonloppuna saatiin todella arvokas voitto CNU yliopistosta. Olin odottanut tätä matsia jo pitkään, viime vuoden murskatappion vuoksi ja fiilikset ei olleet kovin hyvät kun jouduin seuraamaan ottelun loukkaantuneena sivurajalta . Voitto kuitenkin tuli tuloksella 17-9, mikä olisi voinut olla selvempikin ilman muutamia omia virheitä. Viimeksi on voitettu CNU kotona 2005 ja vieraissa ei koskaan, joten joukkueessa selvästi on potentiaalia tänä vuonna. Se on huomattu muuallakin ja http://www.d3football.com/landing/index oli meistä hyvänkokoinen juttu keskiviikkona. 

Ensi viikonloppuna vastassa on Maryville College, joka on meidän konferenssissa ns. keskikastissa. Viime vuonna oltiin niitä vastaan tappiolla 0-21 niiden kotikentällä 5000 katsojan edessä, mutta noustiin lopulta voittoon. Ne pelaa hyvää ja kurinalaista futista, mutta meillä pitäisi olla selkeästi urheilullisempi joukkue. Jos saadaan pää pidettyä kasassa ja toteutetaan gameplan niin kuin pitää niin lopputuloksesta ei pitäisi jäädä epäselvyyttä.

Kuten jokainen joka futista on joskus pelannut tietää niin mikä tahansa on matsissa mahdollista ja meidän konferenssissa ei ole yhtään joukkuetta joka ei pystyisi hyödyntämään toisen joukkueen virheitä.  En tule pelaamaan tässäkään matsissa vielä, vaikka olen kovasti tehnyt töitä loukkaantumisen kanssa. Käyn samalla tavalla kaikissa palavereissa ja treeneissä, sekä sen lisäksi käyn joka päivä kuntoutuksessa ja välillä tekemässä puntilla extraa nyt kun viikon kokonaisrasitus on muuten laskenut. Jos kaikki menee hyvin niin pääsen takaisin kentälle ensi tai sitä seuraavalla viikolla.

Viimeiset kolme matsia tulee olemaan ne tärkeimmät muutenkin joten koitan olla silloin täysin kunnossa.  Menen taas maanantaina käymään lääkärissä, joka antaa sitten arvion toipumisesta ja toivottavasti luvan alkaa juoksemaan että saa pidettyä kuntoa paremmin yllä.

Hyvä joukkue hoitaa aina viikon kerrallaan ja niin kuin meidän koutsi sanoi, futiskausi ei ole sprintti vaan maratoni jossa on kymmenen etappia. Jokaiseen viikkoon lähdetään samalla asenteella ja sitä seuraavia matseja ei mietitä etukäteen. Jokaisella on roolinsa joukkueessa ja oma rooli on tällä hetkellä muiden pelaajien neuvominen ja kannustaminen. Toivon että saadaan hoidettua nyt pari seuraavaa matsia alta pois ja pääsen vaikuttamaan joukkeeseen siten kuin omalta osalta kuuluukin eli ei yhdellä sivurajalla vaan niiden kahden välissä.

Greensboro College kaatui näytöstyyliin

8.10.2010

Ensimmäinen konferenssi peli takana ja voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä. Hakattiin
Greensboro College tasan 50-0. Omaa fiilistä laski aika paljon se että loukkaannuin heti pelin alussa, enkä pystynyt enää jatkamaan peliä. Tein taklauksen miinuksille sivurajalla ja alas tullessa tunsin kipua kantapäässä eikä sitten tarvinnut enää itse lähteä kävelemään. Tällä viikolla olen käynyt useammassa paikassa lääkärissä ja näyttää siltä ettei tarvitse
pelata parissa seuraavassa matsissa. Murtuma ei kuitenkaan ole kyseessä joten pääsen
vielä kentälle tällä kaudella.

Vaikka matsi meni joukkueelta todella hyvin niin tämä oli yksi niistä peleistä mitkä
pitikin hoitaa helposti. Tällä viikolla on sitten aivan erilainen joukkue vastassa. Christopher Newport University on voittanut konferenssin 6 kertaa viimeisen 9 vuoden aikana. Viime vuonna ne juoksivat lähes 500 jaardia meitä vastaan, mutta hävisivät sitten parille muulle "huonommalle" joukkueelle.  Nyt niiltä tosin puuttuu niiden viime vuoden RB jolle povattiin tulevaisuutta NFL:ään asti. Vastus tulee silti olemaan kova ja samanlaisia lukuja kun viime lauantaina on turha odottaa. Kaikista vaikeinta itselle tulee olemaan se, että joutuu seuraamaan matsin sivurajalta käsin. Niiden hyökkäys perustuu perinteiseen voimajuoksuun sekä pitkiin heittoihin.

Tämän matsin voitto tarkottaisi sitä että oltaisiin selkeästi lähempänä konferenssin mestaruutta ja häviö taas sitä että tavoitteen saavuttaminen ei olisi enää meidän käsissä. Matsin tärkeys on näkynyt selkeästi treeneissä valmentajien asenteesta ja siitä miten tarkasti joka virheeseen on puututtu. Niillä on konferenssin isoin stadioni ja siellä tulee olemaan todennäköisesti useampi tuhat katsojaa. Fiilistä matsista tuskin tulee puuttumaan kun molemmat joukkueet tietävät
ottelun tärkeyden.

1.10.2010

Takana nyt 3 matsia ja niistä 2 voittoa. Kaadettiin viime viikonloppuna Washington &
Lee College 20-10. Meidän puolustus pelasi kokonaisuudessaan todella hyvän pelin kun päästettiin vain 10 pistettä ja tehtiin yksi td. Omalta osalta peli oli todella turhauttava koska vastustaja pelasi lähes ainoastaan erilaisia option juoksuja ja lyhyitä heittoja. Varmaan 90% niistä optioneista juostiin toiselle puolelle missä itse olin, joten tilastoihin ei juuri merkintöjä kertynyt.

Valmentajat arvioivat jokaisen pelaajan videolta matsin jälkeen ja antavat siitä palautetta. Palautteen mukaan tein vain yhden virheen koko matsissa joten siihen voi sentään olla tyytyväinen. Oltiin tappiolla pitkään 0-10, mutta noustiin viimeisellä neljänneksellä mukaan peliin, saatiin momentumi käännettyä ja taottiin voittoon vaadittavat pisteet taululle.

Tällä viikolla on "homecoming" viikonloppu mikä tarkoittaa sitä että paikalle tulee
paljon vanhoja pelaajia ja opiskeluita. Peli on tietenkin nimen mukaisesti kotona ja vastustajana Greensboro College. Tämä tulee olemaan niitä matseja mihin lähdetään selkeänä ennakkosuosikkina ja se asettaa omat paineensa valmistautumiseen. Niiden hyökkäys tulee olemaan tasainen ns. perushyökkäys mikä juoksee vähän kaikkea. Niillä on muutama isokokoinen pelaaja linjassa, mutta muuten olemme fyysisesti isompia joka pelipaikalla.

Täällä on tullut vettä koko viikon, jonka vuoksi jouduttiin siirtämään keskiviikon treenit sisätiloihin. Paikka oli muuten varattu joten vedettiin treenit ilta yhdeksästä lähes puoleenyöhön. Tämä matsi on konferenssin sisäinen niinkuin kaikki loputkin tästä eteenpäin.

Matka konferenssin mestaruuteen alkaa siis lauantaina klo 20 Suomen aikaan ja matsia
voi seurata meidän kotisivuilta www.averettcougars.com
                               

#4 Matti Vaininen linjapuuhissa

23.9.2010

Viime lauantaina tuli ensimmäinen voitto tälle kaudelle kun kaadettiin Guilford College
45-9. Treenit viime viikolla ei mennyt liian hyvin ja tiistaina valmentaja kyllästyi
siihen että pelaajat eivät juosseet pallolle. Tämän jälkeen pidettiin parinkymmenen minuutin
juoksusessio, jonka jälkeen jatkettiin treenejä normaalisti. Seuraavana aamuna pidettiin kuudelta vielä erillinen video palaveri.

Päästiin pelin alussa niiden 3 jaardin linjalle, mutta fumblattiin pallo minkä niiden
safety palautti koko matkan meidän maaliin. Tämän jälkeen saatiin kuitenkin kuviot kuntoon ja peli oli loppuun asti selvä. Oma peli meni ihan hyvin, tilastoihin kirjattiin 3+2 taklaukset 1FR sekä 1 maahanlyönti. Fumblen itseasiassa poimin maasta ja lähdin palauttamaan sivurajaa kohti, mutta ehdin ottaa ehkä viisi askelta ennen kun joku pääsi taklaamaan ja siksi jaardit siitä nolla.
Meillä on eri muodostelmia matsissa heittävää joukkuetta vastaan joissa pelaan myös linjan keskellä, jotta saataisiin "nopeampaa" heittorushia kentälle. Tässä matsissa pelasin reilu kolmanneksen linjan keskellä.  Niiden toinen hyökkäyksen tackeli näytti videolta todella hyvältä ja olikin viime vuoden niiden konferenssin vuoden hyökkääjä, joten ajattelin että sen kanssa voi tulla ongelmia. Kaveri oli kuitenkin yliaggressiivinen joten pelkällä sivuttaisliikumisella siitä pääsi helposti irti. Matti pelasi tässäkin pelissä n. 12 downia ja sai pari avustusta sekä puolikkaan taklauksen miinuksille. Meillä palkitaan sunnuntaisin oman joukkueen hyökkäyksen, puolustuksen, erikoisjoukkueiden ja pelin parhaat pelaajat. Sain vähän yllätyksenä parhaan pelaajan palkinnon, vaikka tilastot eivät kummoiset ollutkaan.

Ensi viikonloppuna vastaan astuun Washington & Lee College, joka tulee olemaan Guilfordia parempi joukkue. Mielenkiintoista tulee olemaan nähdä mitä ne aikovat tehdä potkupeleissä, koska meidän toinen palauttaja palautti 2 punttia maaliin viime matsissa, joista toinen kuitenkin hylättiin ja toinen palauttaja on All-american jo viime vuodelta. Tämä seuraava matsi on vieraspeli, joten en tiedä näkyykö se Suomessa, mutta kotipelit kuulemma  toimivat meidän sivujen kautta ihan hyvin. Päivitystä ja haastatteluja löytyy muutenkin joukkueen nettisivuilta.

Anssi Nevalainen #44

10.9.2010

Ensimmäinen matsi takana Hampden-Sydney Collegea vastaan ja turpaan tuli selvemmin
kuin lukemat 30-45 antavat ymmärtää. Lopussa päästiin kyllä lähelle, mutta se johtui siitä
että vastustaja luuli matsin olevan jo ohi ja päätti laittaa kakkosmiehistön kentälle. Tehtiin kuitenkin nopeasti pariTD:tä ja oltiin 15 pisteen päässä kun peliaikaa oli n. 4min jäljellä. Ei pystytty kuitenkaan pysäyttämään niiden hyökkäystä ajoissa. Vastustaja oli hyvä, mutta ei niin hyvä vaan suurin osa niiden isoista peleistä tuli meidän virheistä. Meillä on nuori
puolustuksen takakenttä ja niiden heittohyökkäys oli varsin tehokas.

Oma peli meni kohtuullisesti, olin kentällä 61 downia ja tilastoihin tuli merkinnät 5 avustettua taklausta, 1 taklaus miinuksille ja puolikas säkki.  Matti pelasi muistaakseni 12 downia ilman suurempia virheitä. Hyviä puolia meidän puolustuksesta oli pallolle juokseminen ja QB:n iskeminen. Paljon muuta ei voi sanoakkaan kun päästettiin 45 pistettä. Tämä viikonloppu on meillä ainut vapaa, mutta valmistautuminen seuraavaa vastusta, Guilford Collegea vastaan aloitettiin tietysti jo tällä viikolla. Ollaan voitettu kaksi viimeksi pelattua matsia niitä vastaan joten tällä kertaa ollaan ennakkosuosikkeja. Meidän sarjaohjelmassa ei ole kuitenkaan yhtään joukkuetta jota vastaan voisi lähteä pelaamaan kevyesti. Niiden hyökkäyksen koordinaattori oli ennen meidän päävalmentajan pomo joten molemmat tietävät toistensa pelisysteemit. Pelin ratkaisu tuleekin todennäköisesti jäämään vielä enemmän yksi vs yksi tilanteiden voittamiseen. Tämäkään matsi ei ole konferenssin sisäinen joten lopputulos ei vaikuta meidän tavoitteeseen eli konferenssin mestaruuteen.

Viikon treenit olivat yllättävän kevyet siihen nähden että viikonloppuna ehtii levätä. Aikaisempina vuosina tämä viikko on käytetty treenaten kovaa ja joka treenin lopussa on juostu. Tällä kertaa valmentajat kuitenkin pitivät ohjelman kevyenä, mikä pelaajan näkökulmasta ei haitannut. Kroppa tuntuu jo nyt siltä kuin olisi yksi kausi takana, johtuen training campista ja viikonlopun matsista. Lauantaina menetettiin taas yksi pelaaja koko kaudeksi kun siltä katkesi olkaluu.

Vaikka täällä on jaksotettu koulu  ja futis siten että treenit eivät yleensä mene päällekkäin, koulun kanssa on silti välillä tiukkaa jos haluaa pitää kohtuullista keskiarvoa. Futis vie aikaa n. 30-40h viikossa joten turhaa vapaa aikaa ei paljon jää. Vapaa viikonloppu tekee juuri siksi päällekkin ihan hyvää ja tarkoituksena olisi lähteä katsomaan Virginia Tech:in ensimmäinen kotimatsi lauantaina. Ensi viikko on taas normaali peliin valmistava, joten kirjoittelen taas lisää vasta seuraavan matsin jälkeen. 
                                              

Anssi Nevalainen Averett football media guiden kannessa oikealla

3.9.2010

Nyt on viimein kaikki valmistelut hoidettu ja harjoitusmatsi pelattu. Harjoitusmatsi
ei mennyt omalta osalta kovin hyvin ja missasin pari helppoa taklausta. Vastapainoksi sain kuitenkin yhden taklauksen miinuksilla ja säkin. Olin sisällä ehkä n. 18 downia, joten ilman noita virheitä olisin voinut olla ihan tyytyväinen.

Kausi alkaa lauantaina ja vastassa siis Hampden Sydney College joka voitti niiden konferenssin puhtaalla 10 voitolla. Niiltä valmistui kuitenkin todella monia hyviä pelaajia mm. 3 aloittavaa hyökkäyksen linjamiestä sekä pelinrakentaja. Tähän matsiin on valmistauduttu nyt pari viikkoa filmiä katsellen ja treeneissä käyty gameplan käytännössä läpi. Lämpötila on ollut treeneissä todella korkea ja keskiviikkona yksi pelaaja saikin kokovartalo krampin. Kauden ensimmäinen matsi on aina vaikein valmistautumisen kannalta koska tuoretta pelivideota ei ole saatavilla. Pelivideon katsominen on täällä ehkä se isoin ero Suomeen verrattuna. Joka matsiin katsotaan valmentajien johdolla n. 5-6 tuntia videota vastustajasta ja pari tuntia omista treeneistä. Lisäksi vielä kotiin saa vastustajasta tehdyn DVD:n jossa on pätkitty niiden pelejä eri muodostelmiin. Ollaan tähän matsiin selkeitä altavastaajia, mutta koska kyseessä on kauden ensimmäinen peli niin erityisesti siinä voi tapahtua mitä vaan.

Toinen iso ero Suomeen on myös se että kukaan ei pelaa kahteen suuntaan johtuen siitä mikä vauhti peleissä on ja valmentajien odotuksista joka downilla. Kaverit ketkä täältä tulevat Suomeen pelaavat siellä yleensä kahteen suuntaan plus spessuissa, mutta täällä pelatessa tarvitsevat vaihtomiehiä vaikka pelaisivat pelkästään yhteen suuntaan. Odotusarvona on se että paras pelaaja on todennäköisesti 90% tehoilla huonompi kuin sen varamies 100 prosenttisena.  Kilpailu pelipaikoista on kovaa ja jos sitä ei jossain löydy niin valmentajat
pyrkivät sitä luomaan.
Ennen matseja en voi edes tänne kirjoittaa mitään tarkempia suunnitelmia peleistä sillä monet valmentajat etsivät aktiivisesti tietoa vastustajasta myös netin kautta. Tuskin vastustajalla löytyy suomea puhuvia valmentajia, mutta nykyään kääntäminenkään ei ole liian vaikeaa.

Peliin valmistautumisessa pelipäivänä on myös kulttuurilla eroja. Aamulla koko joukkue syö yhdessä aamupalan jonka jälkeen mennään kappeliin jossa pappi pitää puheen. Lopuksi rukoillaan ja siirrytään sen jälkeen jo pukukoppiin. Muutama minuutti ennen matsia aloittava hyökkäys ja puolustus ovat omassa huoneessaan, josta yleensä laitetaan valot pois ja annetaan pelaajille viimeinen hetki valmistautumiseen. Sen jälkeen siirrytään kentälle ja tehdään joukkueelle ominaiset "rituaalit".

Puitteet matseihin täällä eivät ole kummoiset johtuen 3 divarin käytössä olevista varoista ja yleisöä on yleensä matsista riippuen vain 1000-5000. Voittaminen on kuitenkin täällä lähes elämän ja kuoleman kysymys ja sen takia matsissa voi nähdä melkoisia tunteen purkauksia niin pelaajilta kuin valmentajiltakin. Omat fiilikset matsiin ovat hyvät ja into päästä kentälle
kova.

4.9. matsi saattaa näkyä meidän nettisivujen kautta ja jos näin on niin se tulee Suomen aikaan klo 20 lauantaina. Osoitehan on www.averettcougars.com
                                              

28.8.2010

Training camp saatiin viimein päätökseen tiistaina ja koulu alkoi heti keskiviikkona. Viimeiset kaksi viikkoa oli tuttuun tapaan raskas ja uuvuttava. Ennen ja jälkeen joka treenejä tehtävä punnitus näytti että itseltä lähti paino melkein 7 kiloa, mikä on tosin lähes täysin nestettä. Yritin
juoda ja syödä niin paljon kuin ehdin, mutta jatkuva kuumuus ja tiukka ohjelma teki painon pitämisestä vaikeaa. Treenejä vedettiin niin 35 asteen helteessä ja kuin rankkasateessakin. Matin kohdalla tuli taas pelipaikan muutos leirin puolivälissä ja nyt pelataan molemmat puolustuksessa endeinä.

Valmentajat tekevät päätöksiä sen mukaan että saadaan parhaat 11 pelaajaa kentälle sekä niille tarpeelliset varamiehet. Jos jollain pelipaikalla on monta hyvää urheilijaa niin todennäköisesti osa vaihdetaan jonnekin muualle, jotta saadaan joukkueesta kaikki potentiaali irti.
Omalta osalta treeni alkoi kulkea parhaiten ihan leirin lopussa ja nyt tuntuu että tekniikat on hiottu ja toistoja tuli enemmän kuin tarpeeksi. Juoksu puolustus meni hyvin koko ajan, mutta pass rushin kanssa oli ongelmia etenkin leirin alussa, mutta nyt sekin tuntuu olevan paremmassa kuosissa kuin ennen ja omat vahvuudet on selvillä. Speedrush ei ole ikinä ole ollut mikään vahvuus, ja kun siitä ei meinannut tulla mitään niin jätin sen suosiolla pois ja
treenit alkoi heti kulkea paremmin.

Ensi lauantaina pelataan harjoitusmatsi Emory & Henry Collegea vastaan, mutta siinä ei varsinaisesti lasketa pisteitä vaan ensin vedetään spessut ja sitten molempien hyökkäys saa 10 yritystä vuorotellen eri tilanteista. Päästään myös kokeilemaan yksi vs. yksi passrushia niiden hyökkäyksen linjaa vastaan.
Suuremmilta loukkaantumisilta vältyttiin tänä vuonna ja n. 140 pelaajasta vasta yhden kausi on ohi tässä vaiheessa. Itse pysyin suht ehjänä, mitä nyt pari sormea on aika kipeenä ja yksi haava tulehtuneena, mutta ei mitää vakavaa isommissa lihaksissa tai nivelissä. Uusista pelaajista löytyi muutama pelimies joista on joukkueelle hyötyä jo tällä kaudella, ja muista sitten tuleville kausille tai antamaan ykkosjengille harjoitusvastusta treeneissä. Joukkue näyttää ehkä jopa paremmalta kuin viime vuonna,mutta vasta ensimmäisessä matsissa nähdään mikä todellinen taso on.

Ensimmäinen peli pelataan siis jo 4. syyskuuta joukkuetta vastaan joka meni viime vuonna kansallisiin playoffeihin. Ensimmäiset kolme peliä eivät ole konferenssin sisäisiä eivätkä täten
vaikuta sijoituksiin, muuten kuin joukkueita asetettaessa paremmuusjärjestykseen aina ennen seuraavaa kautta. Tällä viikolla aletaan katsoa pelivideoita tulevasta vastustajasta ja tehdään gameplan sen mukaan. Täällä pelikirjaan tehdään isojakin muutoksia jokaista vastustajaa varten joten sen vuoksi training campilla käydään läpi vain perusteet pelikirjasta.

Yksi kysymys tuli koskien ravintoa. Meillä oli leirin aikana yksi luento ruokailu ja nesteytys puolesta yleisesti sekä valmistautumisesta matseihin.  Muuten täällä pelaajien ruokailuja ei valvota paitsi aamulla ennen peliä. Lisäravinteita käyttävät ketkä haluavat, mutta ne tulisi olla hyväksytty joukkueen fysiovastaavan kautta. Ennen pelejä ruokana on lähes poikkeuksetta pastaa, kanaa ja hedelmiä. Ruoka syödään n. 4-5h ennen peliä, jotta vatsassa ei olisi enää mitään pelin aikana. Kropan energia varastot tulisi täyttää jo 24h ennen peliä, runsailla hiilihydraateilla. Vesi on kuitenkin se tärkein elementti täällä ja välillä sitä tulee juotua niin
paljon että siihen kyllästyy.

16. elokuuta 2010

Saavuttiin Matin kanssa jenkkeihin  maanantaina 9. elokuuta, 16 tunnin ja kolmen lennon jälkeen. Lämpötila on ollut täällä joka päivä lähes 35 astetta ja kosteus jotain ihan muuta kun Suomessa. Training camp aloitettiin keskiviikkona ja parina ensimmäisenä päivänä sovitettiin varusteet, täytettiin nippu papereita ja otettiin joukkuekuvat.

Perjantaina juostiin kuntotesti mikä sisältää 12x40y ja 8x110y juoksut. 40 jaardia juostaan siten että omaan ennätykseen lisätään 0,5s ja jokainen juoksu pitää päästä alle sen ajan. Eli jos ennätys on 4.8s niin jokainen juoksu pitää päästä alle 5.3s. Palautusaika juoksujen välillä on 25s. 110 jaardin juoksut tehdään pelipaikkakohtaisesti eli WR/DB 15s, RB/QB/LB 17s ja OL/DL 19s, kaikilla 45s palautusaika. Selvitettiin Matin kanssa kunnialla testit läpi ja lauantaina
seurattiin uusien pelaajien juoksua sivurajalta, sillä jos perjantaina ei testiä läpäissyt niin joutui juoksemaan sen uudestaan lauantaina uusien pelaajien kanssa. Ne ketkä eivät testiä läpäisseet pääsevät ns. running clubiin joka juoksee n.10-15min jokaisen treenin päätteeksi.

Normaali ohjelma menee leirin ajan siten että aamupäivällä on 3h treenit ja iltapäivällä tunnin intensiivinen kuntopiiri/puntti. Monelle uudelle pelaajalle intensiteetti tuli vähän yllätyksenä
ja meidänkin ryhmästä parin kaverin päivällinen oli treenin lopussa ympäri salia. Jotain päiviä vedetään sitten ns two-a-days:seja eli kahdet futistreenit päivässä. Loppu aika päivästä käytetään palavereihin ja walkthrough -treeneihin. Palautumista helpottamassa täällä on treenien jälkeen pari saavia täytetty vyötäröön asti vedellä ja jäillä.

Ohjelma alkaa joka päivä aamu seitsemältä ja loppuu ilta yhdeksältä. Ennen ja jälkeen treenejä pelaajat punnitaan jotta nähdään paljon treenin aikana menettää nestettä. Jos menetettyä painoa ei saa takaisin ennen seuraavaa aamua, niin treeneihin ei voi osallistua. Sunnuntaina treenattiin ensimmäistä kertaa hartiasuojien kanssa ja päästiin vetämään inside drillejä ja teamia. Pelinopeus täällä on Suomea nopeampi joten downin aikana mitään ei ehdi miettimään vaan kaiken täytyy tulla selkärangasta. Treenit on omalta kohdalta menneet hyvin, mitä nyt vähän haparointia oli ensimmäisenä päivänä kamojen kanssa. Kroppa alkaa olemaan jo aika lopussa, mutta pää vielä kohtuu hyvin kasassa. Kuumuus, treenien vauhti ja tiukka
aikataulu tekee hommasta erittäin raskasta ja harva pelaaja tai edes valmenta tästä oikeasti nauttii. Uusia pelaajia on lopettanut lähes päivittäin aina ensimmäisestä päivästä alkaen. Hyvin mennyt leiri kuitenkin antaa hyvät valmiudet joukkueelle menestyä kauden aikana, joten kaikki tietävät että se on tarpeellinen.

Anssi Nevalainen #44.

Suomessa on ollut nyt jonkun verran puhetta fyysisestä treenaamisesta, joten avaan
hieman miten homma toimii täällä Averettissa.

Kevät on offseasonia jolloin vedetään 12 viikon puntti ohjelma ja sen lisäksi pari kertaa viikossa kuntopiiri tai laji- ja agilitytreenejä. Puntilla tehdään ihan perusliikkeitä, kuten penkki, rinnalleveto, etukyykky, pystypunnerrus, maastaveto jne. Seassa on myös hieman erikoisempia kuten yhden käden tempaus ja rinnalleveto käsipainolla, käsipaino maastaveto yhdellä jalalla ja leuat pyyhkeistä kiinnipitäen.
Jokaisessa liikkeessä tehdään 3 sarjaa ja toistot laskevat aina 4 viikon jälkeen. Eli ensimmäinen kuukausi tehdään kaseja, seuraava kutosia jne. Kaikki 3 sarjaa tehdään samalla painolla ja aina kun saa tehtyä sillä painolla kaikki toistot niin painoa nostetaan seuraavalle viikolle.

Hyvin perustreenejä, mutta intensiteetti on todella kova jokaisessa treenissä ja se on tullut itselle ongelmaksi kesällä, kun joutuu käymään yksin salilla niin ei pysty puskemaan itseään niille rajoille mitä täällä. Kuntopiirit kestävät vain 30 min ja sisältävät n. 10 liikettä. Jokaista tehdään n.40s ja levätään 20s. Liikkeinä on erilaisia kuntopalloheittoja, hyppyjä, hyppynarua, kuminauhoja, vatsoja, askelkyykkyjä ja punnerruksia.

Kauden aikana puntti on ylläpitävää ja toteutetaankaksi kertaa viikossa yleensä tiistaisin ja torstaisin. Toistot pidetään korkealla ja tavoitteena on vain ylläpitää lihasmassaa ja voimaa. Yleisesti jos täällä saa pidettyä edes 85-90% puntti tuloksista kauden aikana, niin se on hyvä tulos. 
                                              

10. elokuuta 2010

Nimi on siis Anssi Nevalainen ja tämä blogi tulee kertomaan viimeisestä pelivuodestani Averett University:ssä, Virginian osavaltiossa USA:ssa. Joukkueessa pelaa myös Helsinki Wolverines:in kasvatti Matti Vaininen. Molemmilla lähtee nyt kolmas ja samalla viimeinen pelivuosi, koska Suomen lukiontodistus mahdollistaa aikaisemman valmistumisen (norm. 4 pelivuotta). Joukkue pelaa NCAA 3 divisioonassa johon kuuluu koko maassa 235 joukkuetta ja meidän konferenssissa kahdeksan. Divisioona 3:ssa ei myönnetä urheilustipendejä, joten rahat kouluun täytyy hankkia akateemisesti tai sitten maksaa omasta pussista. Tasosta sen verran, että 3 ja 2 divisioonan tasoerot eivät ole kovin suuret, mutta sitten kun mennään 1 divisioonaan niin erityisesti pelaajien koko ja taitotaso kasvaa selvästi. Merkittävin ero suomalaiseen futikseen on pelinopeus ja intensiteetti treeneissä.

Ensimmäisenä syksynä 2008 kun saavuttiin tänne, niin training campin alussa paikalla oli yli 170 pelaajaa. Pelaajat eivät ole välttämättä edes niin isoja kuin Suomessa, mutta selvästi nopeampia ja teknisempiä. Tästä johtuen oma pelipaikka vaihtui tukimiehestä puolustuksen endiksi ensimmäisen vuoden jälkeen ja Matin laitahyökkääjästä tukimieheksi. Treenit ovat laadultaan ja tehoiltaan sitten ihan jotain muuta. Summerin soidessa seuraavat 2h käytetään hyödyksi 100 prosenttisesti. Joka paikkaan liikutaan juosten ja koska jokaisella on kova halu antaa näyttöjä valmentajille, myös tappelut treeneissä ovat arkipäivää. Jokaisissa treeneissä on paikalla kaikki pelaajat ellei poisjääntiin ole erittäin hyvää syytä. Tämä tietysti mahdollistaa erittäin laadukkaat harjoitukset joissa on käytettävissä seuraavan vastustajan scoutti hyökkäys sekä puolustus.

Joukkueen tavoitteena on joka vuosi voittaa konferenssin mestaruus ja edetä sitä kautta kansallisiin jatkopeleihin. Viime kaudella mestaruussormus jäi kiinni viimeisestä matsista jota johdettiinkin jonkun aikaa, mutta hävittiin lopulta. Aloitin jo viime kaudella kaikki kymmenen matsia joten tavoitteena tänä vuonna on vain parantaa peliä ja katsoa mihin rahkeet riittää. Kevät meni treenien osalta loistavasti ja tuloksena oli pari koulun punttiennätystä sekä kapteenin paikka.

Lento jenkkeihin lähtee 9. elokuuta ja training camp alkaa heti 11. päivä joten aikaa jet lagista palautumiseen ei juuri jää. Training camp kestää n 13–15 päivää ja siinä ajassa joukkue täytyy saada valmiiksi tulevaan kauteen. Kaksi viikkoa ei ole pitkä valmistautumisaika futiksessa, joten se tullaan käyttämään hyödyksi hyvin tehokkaasti. Valmentajilla on kovat paineet saada kaikki menemään nappiin campin aikana joten ilmapiiri treeneissä on tietenkin sen mukainen. Nämä kaksi viikkoa ovat ylivoimaisesti futarin huonointa aikaa vuodesta, mutta myös tarpeellista jotta pelaajat oppivat pelikirjan ja saavat tarpeeksi toistoja ennen kautta.

Meillä leiri alkaa kuntotestillä johon kuuluu 12x40y ja 8x110y juoksut, joissa epäonnistuminen tarkoittaa pääsyä ns.”running clubiin” joka kokoontuu vielä jokaisen treenin päätteeksi juoksemaan lisää. Oman haasteensa erityisesti meille suomalaisille tuo lämpötila joka on tähän aikaan vuodesta päivisin lähellä 35 astetta. Training camp on monelle kaverille liian rankka ja pelaajia tulee lopettamaan päivittäin kun treenit saadaan kunnolla käyntiin. Leirin jälkeen pelataan harjoitusmatsi ja itse kausi alkaakin syyskuun neljäntenä päivänä.

Kirjoitan campilta kunhan saadaan tietää aikataulut ja vedetään muutamat treenit joissa saa jonkinlaisen kuvan uusien pelaajien tasosta ja tämän kauden joukkueesta. Kesä on tullut treenattua kovemmin kuin ikinä ja kentälle pääsy on pyörinyt mielessä jo kesäkuusta saakka, joten asetelmat ovat kunnossa ja omat odotukset korkealla kauteen lähdettäessä. Leirillä henkilökohtaisena tavoitteena onkin saada riittävä määrä toistoja alle, hioa tekniikoita sekä ennen kaikkea pysyä ehjänä. 

Joukkueen sivut