Anni Kivikataja

Vuonna 2002 jenkkifutikseen tutustunut Anni Kivikataja haluaa olla nimenomaan hyökkäyksen koordinaattori. "Hyökkäys on valmiiksi suunniteltua, mietittyä ja roolitettua. Puolustus on enemmän reagoimista", Kivikataja perustelee. Kuva: Jari Turunen
Anni Kivikataja on hankkinut kokemusta jenkkifutiksesta myös tuomarin roolissa. Kuva on Vaahteraliiga-kaudelta 2013. Kuva: Sami Ranta
Kivikataja taklaamassa Oulu Northern Lightsin pallonkantajaa kaudella 2009.
Tulevana kautena Naisten Vaahteraliigassa Anni Kivikataja toimii Roostersin sivurajalla hyökkäyksen koordinaattorina.
Helsinki Demons juhlimassa naisten Suomen mestaruutta kaudella 2004. Takarivissä voittoa tuulettavat Heikki Kuusela (vas.), Kalle Karppinen ja Teemu Kuusisto .Anni Kivikataja nostaa kolmikon esimerkeiksi hyvistä ja yksityiskohtaisista jenkkifutisvalmentajista
Omalla peliurallaan Anni Kivikataja pelasi useitakin pelipaikkoja, mutta sisemmän laitahyökkääjän rooli muodostui kaikista läheisimmäksi.
Jenkkifutiksen ohessa ja jo ennen jenkkifutista Anni Kivikataja on toiminut "perinteisen" jalkapallon valmentajana ja valmentanut erityisesti nuoria tyttöjä.

Anni Kivikataja valmentaa jalkapallotyttöjä ja jenkkifutisnaisia

– Vastuullani on rakentaa joukkueellemme sellainen hyökkäys, että voimme olla lopputuotteesta ylpeitä.

Helsinki Roosters Womenin hyökkäyksen koordinaattori Anni Kivikataja selkokielistää koordinaattorin toimenkuvaa ja vastuualuetta. Ottelutilanteessa Kivikataja on se, joka valitsee Roostersin hyökkäyksen pelikirjasta kulloinkin käyttöön otettavan pelikuvion.

Otteluita varten joukkueiden pelisuunnitelmia on kuitenkin hiottu yhdessä muiden valmentajien kanssa.

– Koordinaattorilla voi olla vaikka minkälaisia visioita siitä, miten hyökkäys voisi pelata. Tärkeintä on ymmärtää pelaajien parhaimmat kyvyt ja yhdistää ne.

Kivikatajan puheessa toistuu useaan kertaan sanat pelaajan tuntemus. Monesti koordinaattorit nähdään matemaattisia todennäköisyyksiä kuuden desimaalin tarkkuudella laskeviksi shakinpelaajiksi. Kivikataja todistaa roolin paljon laajemmaksi, ja ainakin Roosters Womenin koordinaattori suunnittelee pelikirjansa ihminen edellä.

Varsinkin jenkkifutistuomarina toimiessaan Kivikataja näki sivurajoilla myös vastakkaisia tapoja.

– Erilaisia filosofioita ja koulukuntia on olemassa. Jos joku taktiikka on joskus toiminut, ei valmentaja siitä halua lähteä joustamaan. Se ei kuitenkaan toimi, jos pelaajat ovat toisenlaisia.

– Se on vähän niin kuin yrittäisi laittaa neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään.

 

Laskeutuminen jenkkifutiskentälle

– Tässä joutuu olemaan sanoissaan tosi tarkkana, ettei termit mene sekaisin, Kivikataja miettii. – Eurooppalainen futis, amerikkalainen jalkapallo, futis, jalkapallo, soccer, jenkkifutis…

Espoossa asuva Kivikataja oli futaaja ennen kuin hänestä tuli jenkkifutaaja. Lapsuuden kodissa valinnat noudattivat yleensä kaavaa, jossa Annin kaksoisveli innostui uudesta lajista ja Anni tuli perässä.

– Jalkapallo on ikään kuin mun oma laji, 12 vuotta futista eli socceria pelannut Kivikataja muistelee.

Kaksoisveljen vanavedessä kokemusta kertyi myös nyrkkeilystä ja noin 30 hypyn verran laskuvarjohyppyjä.

Lukioikäisenä 2000-luvun alussa Kivikataja tutustui jenkkifutiksen semi contact -versioon ja päätyi GS Demonsin harjoituksiin.

– Se oli kertapuraisusta koukkuun!

Monipuolisena liikkujana uusi tulokas pääsi nopeasti kokeilemaan useitakin pelipaikkoja. Keskushyökkääjä, laitahyökkääjä, linebacker, kulmapuolustaja – sinne, minne valmentaja halusi.

– Sain myös olla Jenni Wahlbergin takana varapelinrakentajana, Kivikataja kertoo Euroopan parhaimmaksi pelipaikallaan valittuun Wahlbergiin viitaten. – Siinä pääsin näkemään huippupelinrakentajan toimintaa läheltä.

Vaikka kokemusta kertyikin monelta pelipaikalta – nousi yksi yli muiden.

– Olen todella kiitollinen, että sain pelata tight endin paikkaa. Siinä saa olla mukana kaikessa – juoksupeleissä blokkaamassa kuin linjamies ja heittopeleissä kuvioissa kuten laitahyökkääjä.

Lippupallomuotoinen semikontaktipeli vaihtui käyden kontaktin jenkkifutikseen, Kivikataja vietti itse yhden vuoden Australiassa ja joukkuekin vaihtui Roostersiin. Monipuolinen jenkkifutaaja jatkoi uraansa aina vuoteen 2013. Takana oli tuolloin jo vuosien kokemus valmennuksesta. Sen toisen - pyöreän - jalkapallon parissa.

 


 

"Itselleni on todella tärkeää ruokkia toisen intohimoa lajiin."

Anni Kivikataja

 


 

 

Multivalmentaja aikuisten ja lasten parissa

Kivikataja on koordinaattori sekä töissä että vapaa-ajalla. Henkilöstöhallinnon koordinaattorina työskentelevä espoolainen hakee valmennukseen näkökulmia laajalla spektrillä.

– Valmennan jalkapallossa 5–7 -vuotiaita tyttöjä. Niitä, joilla pallo yltää polvilumpioon, Kivikataja kertoo. – On todella hienoa nähdä sitä kehitystä ja innostumista, joka syntyy onnistumisesta.

Hetken päästä Kivikataja palaa samaan aiheeseen myös aikuisten valmentamisessa: olipa valmennettava minkäikäinen tahansa, Kivikataja näkee itsensä innostumisen ja kiinnostumisen stimuloijana.

– Itselleni on todella tärkeää ruokkia toisen intohimoa lajiin. Ja myös tukea ja auttaa pelaajaa löytämään se intohimo. Tämä on tärkeää varsinkin kriittisten aikuisten kanssa – erityisesti niiden, joilla on onnistumisen kokemusta jo jostakin muusta lajista.

Eli muun muassa niiden, jotka aloittavat jenkkifutiksen myöhemmällä iällä eli ”late entry” pelaajat.

– Jenkkifutikseen tulee paljon lateraaleja harrastajia, jotka ovat olleet aiemmassa lajissaan huippuja. Jefu-kentällä voi kuitenkin olla kivinen tie huippusuorituksiin. Siinä valmentajan auttava rooli on todella tärkeä.

Kivikataja on omien sanojensa mukaan kasvanut pikkuhiljaa valmentajaksi, mutta yksi valmentajanpolkua tasoittava seikka nousee kuitenkin puheesta nopeasti esiin. Kivikataja on saanut pelaajana olla hyvien valmentajien opastuksessa.

– Esimerkiksi Kalle Karppinen, Teemu Kuusisto, Heikki ”Hiski” Kuusela Demonsissa ja Roostersissa muun muassa Titolan Kari ovat tällaisia valmentajia. Vaikka kuinka olisi ollut pienimmästäkin yksityiskohdasta kysymys, niin aina on saanut kysymykseen vastauksen.

 

Kohti koordinaattorin roolia

Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina Helsingin Velodromilla pelattavassa Naisten Vaahteraliiga –kauden 2016 avausottelussa kohtaavat edellisvuoden finalistit eli hallitseva mestari Demons sekä Roosters. Tuossa ottelussa Kivikataja tekee debyyttinsä uudessa roolissaan hyökkäyksen koordinaattorina.

Matka vuodesta 2002 on ollut pitkä, mutta myöhemmin Kivikatajan uraa tarkastellessa tuntuu, että kaikki suunnannut tätä kohti. Pitkä peliura ja monipuolinen kokemus eri pelipaikoista, jatkuva kiinnostus kehittää itseään ensin pelaajana ja sitten valmentajana. Peliuran jälkeen lajikäsityksen laajentaminen tuomarina aina Vaahteraliiga-tasolle asti.

Koordinaattori-valmentaja itse kuitenkin näkee ympärillään myös joukon kehityskohtia.

– Jefu on laji, josta ei voi tietää liikaa.

Kivikataja tunnustaa, että koordinaattorina hän katsoo jenkkifutista eri tavalla kuin aiemmin – ”koordinaattorilasit päässä". Talvella, katsoessaan NFL-suosikkijoukkueensa Carolina Panthersin pelejä, pelaa Kivikataja katsojashakkia mielessään ja pohtii jatkuvasti syitä, miksi koordinaattori valitsee juuri tiettyjä pelejä.

Tulevaan kauteen Kivikataja lähtee kuten joukkueurheilija tietäen, mistä hän saa parhaimman avun omaan tehtäväänsä: omasta joukkueesta.

– Minulle ovat isona tukena olleet joukkueen pelaajat. Saumaton tuki on tunnustus myös valmennustyölle.