Elina Kero

Elina Kero Aalto Predatorsin sivurajalla tammikuussa 2016. Kuva: FSC Media / Riku Flink
Vuonna 2015 EM-kisoissa Elina Kero kuului Suomen joukkueen "Linebackers veterans" -ryhmään yhdessä Anna Tanskasen ja Tiina Mutasen kanssa. Kuva: Naisten maajoukkue
Elina Kero (vas.) palkittiin vuonna 2015 SAJL:n pronssisella ansiomerkillä. Mukana kuvassa myös muut palkitut eli Paula Lehtinen ja Mika Eloranta sekä SAJL:n puheenjohtaja Roope Noronen. Kuva: Petra Eloranta
Naisten U19-maajoukkue tähtää MM-kisoihin, jotka pelataan vuonna 2018. Elina Kero kuuluu päävalmentaja Jan Österlundin (vas.) valmennusryhmään. Kuva: Naisten maajoukkue

Elina Kero kypsyi kymmenessä vuodessa valmentajaksi

Valmennusta Naisten Vaahteraliigassa, korkeakoulusarjassa ja naisten U19-maajoukkueessa

10 vuotta sitten Elina Kero houkuteltiin Jyväskylä Jaguarsin harjoituksiin. Naiset eivät Suomessa tuolloin vielä pelanneet amerikkalaista jalkapalloa nykyisessä pelimuodossa, vaan peli oli niin sanottu semi-contact-versio lippuvöiden kanssa. Kouvolasta kotoisin oleva Kero opiskeli Vierumäellä liikuntaneuvojaksi ja opiskelukaveri - ja myöhemmin maajoukkuekaveri - Sari Kuosmanen sai lentopalloa ja pesäpalloa aiemmin pelanneen Keron mukaan.

– Se oli mielenkiintoista, taktista ja fyysistä, Kero kuvailee nyt ensimmäistä kosketustaan lajiin. – Innostuin heti.

Tuosta alkaen jenkkifutis on ollut Keron laji eikä intohimo lajiin ole kadonnut – päinvastoin. Laji muuttui täydellä kontaktilla pelattavaksi niin sanotuksi "kamat päällä" -jenkkifutikseksi vuonna 2008. Kero puolestaan muutti seuraavana vuonna Kouvola Indiansin kautta Helsinkiin ja liittyi nykyiseen joukkueeseensa GS Demonsiin.

Tämän jälkeen lajista on tarttunut ensisijaisesti linebackerina pelanneelle Kerolle niin kokemuksia kuin meriittejäkin: kaksi MM-pronssia, EM-kulta, SM-kultaa useasti ja SM-hopeaa kahdesti. Kero on valittu all starsiin niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin. Vuonna 2014 Kero ja Paula Lehtinen näyttivät suomalaista naisjenkkifutis-osaamista lajin emämaassa Chicago Forcen riveissä.

Sisäinen valmentaja herää

– Olen aina yrittänyt nähdä pelissä kokonaisuuksia. Ei pelkkiä rooleja ja tekniikkaa, vaan pelisuunnitelman. Yrittänyt löytää sieltä syitä, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla.

– Aluksi en kuitenkaan ajatellut ollenkaan valmennusta.

Ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana liikuntaa ohjannut jenkkifutaaja ajautui aluksi ehkä tietämättään ohjaamaan myös jenkkifutisharjoituksia. Kero huomasi valmentavansa GS Demonsin uusien pelaajien harjoituksissa.

– Osaan olla itselleni vaativa. Minulla on ollut valmentajia, jotka ovat ennen valmentamista pelanneet kauan. Valmentaminen vaati ainakin itseni kohdalla hidasta kypsymistä, Kero sanoo mutta jää samalla pohtimaan, tarvitseeko jenkkifutisvalmentaja lopulta kuitenkaan pitkää pelaajauraa ollakseen uskottava valmentaja.

– Miksi lajiin ei voisi tulla enemmän isejä ja äitejä, jotka uskaltavat alkaa valmentamaan? Hyvän koulutuksen kautta ja saataisin lisää osaavia valmentajia.

 

"Olen aina yrittänyt nähdä pelissä kokonaisuuksia."

Elina Kero


Rohkaisua ja verkostoitumista

– I-tason valmennuskurssi oli aikoinaan sellainen avaava kokemus. Lisäksi Valmentaa kuin nainen -verkostotapaamiset ovat olleet itselleni tärkeitä.

Kero osallistuu parhaillaan Suomen Valmentajien järjestämään Urheilijasta valmentajaksi –koulutukseen. Koulutuksen kivijalkana ovat urheilijan omat kokemukset ja niiden siirtäminen valmennuksen kautta eteenpäin. Kymmenen vuotta jenkkifutaajana on jo tähän mennessä synnyttänyt Kerolle käsityksen hyvästä valmentamisesta ja laadukkaasta harjoittelusta. Vielä hän ei kuitenkaan ole pelkästään valmentajaksi ryhtymässä.

– Ajattelen asioita päivä kerrallaan. Tällä hetkellä palo pelata on vielä suuri, mutta varmasti sitten myöhemmin valmennus on isommassa roolissa ajankohtaista.

Kaudella 2016 Kero on toiminut jenkkifutiksen korkeakoulusarjassa pelaavan Aalto Predatorsin valmennusryhmässä. Kokemus miesten valmentamisesta on ollut Keron mukaan avartava.

– Ehkä miehet ovat suoraviivaisempia ja lähtevät nopeammin suorittamaan. Naiset kyselevät enemmän, Kero vertaa. – Jouduin miettimään aluksi enemmän, miten paljon perustelen asioita harjoituksissa.

Ennakkoluuloja Kero ei ole kohdannut. Aalto Predatorsissa Kero on valmentaja, ei naisvalmentaja.

– En ole huomannut minkäänlaisia ennakkoluuloja. En pelaajilta enkä muilta valmentajilta.

 

Mistä valmentaja voi urallaan haaveilla?

Kero on omien sanojensa mukaan ”jotenkin ajautunut puolustuksen valmentajaksi”. Myös valmentajamalli löytyy puolustuksen valmennuksesta.

– Kalle Karppinen on minulle jonkinlainen esikuva. Kallen ideologia on vaikuttanut valmennusfilosofiaan ja olen myös oppinut Kallelta paljon lajista, Kero toteaa miesten maajoukkueen puolustuksen koordinaattorista.

Tulevaisuudessa Kerolla on luvassa valmennustehtäviä korkeakoulusarjan lisäksi niin GS Demonsin Naisten Vaahteraliiga-joukkueessa pelaajavalmentajana kuin myös naisten U19-maajoukkueen valmennusryhmässä.

– Tyttöjen jenkkifutis kehittyy koko ajan. MM-kisat pelataan vuonna 2018, Kero kertoo.

Joukkuepelaajana Kero on työskentelee innoissaan valmennusryhmissä. Nykyisissä projekteissa tehtävät ovat innostavia ja vastaavista löytyy myös haaveita tulevaisuudessa.

– En ole oikeastaan haaveillut mistään suuremmasta valmennukseen liittyen, mutta olisi jonakin päivänä hienoa olla isoa ja ammattimaista valmennusryhmää, Kero toteaa.

Katso myös:

Lisätietoa Valmentaa kuin nainen -hankkeesta

Lisätietoa Urheiljasta Valmentajaksi -koulutuksesta

Kuvien lähde:

FSC Media

Naisten maajoukkue

GS Demons