Essi Söderholm

Essi Söderholm on edustanut Suomea niin lippupallon kuin amerikkalaisen jalkapallon naisten maajoukkueissa.
Uransa aikana Söderholm (vas.) on pelannut eniten keskushyökkääjänä ja linebackerina. Kuva Haminan palloiluhallissa pelatusta harjoitusottelusta Porvoo Butchersia vastaan.
Söderholm (oik.) blitzaamassa lippupallon vuoden 2014 MM-kisoissa Ruotsia vastaan.
Kotka Eagles välittämässä jenkkifutissanomaa meripäiväparaatissa.
Essi Söderholm aloitti jenkkifutisuransa Kouvola Indiansissa.
Essi Söderholm on ehtinyt voittaa lippupallossa niin SM- kuin EM-kultaa sekä pelaamaan Italiassa MM-kisoissa. Kuvassa EM-palkinno
Tulevalla kaudella Söderholm toimii naisten II-divisioonassa pelaavan Eaglesin pelaajavalmentajana ja johtaa pelinrakentajan ominaisuudessa kotkalaisten hyökkäystä.

”Hyvä valmentaja ei ole virheissä kiinni.”

Essi Söderholm halusi pelata jenkkifutista Kotkassa. Siksi kaupunkiin perustettiin naisten joukkue.

– Voin tarvittaessa kantaa vaikka vettä kentällä. Kunhan saan olla lajin parissa.

– Ja hyödyllinen seuralle.

Näin pohtii omaa valmennusunelmaansa Essi Söderholm, 21. Kuin huomaamatta Söderholm tiivistää pariin lauseeseen monen valmentajan pyyteettömyyden – teen tätä, koska siitä on muille hyötyä.

Nuoresta iästään huolimatta Söderholm on ehtinyt kokemaan jenkkifutiksen parissa paljon. Lippupallosta kokemusta on niin EM- kuin MM-kisoistakin. Amerikkalaista jalkapalloa kotkalainen on pelannut niin Kouvola Indiansissa kuin Helsinki Roostersissa.

Viime syksystä alkaen Söderholm on toiminut kotikaupunkinsa Kotka Eaglesin naisten joukkueessa pelaajavalmentajana.

 

Ennakkoluuloton tutkimusmatka uuteen urheilulajiin

Söderholm on aina innostunut kaikesta liikunnasta. Lajeja hän on kokeillut laidasta laitaan.

– Urheilu on aina ollut minulle se ykkösjuttu!

Pysyväksi harrastukseksi mikään kokeilu ei kuitenkaan johtanut. Söderholmin harrastuksia olivat liikunta ja urheilu, mutta ei mikään yksittäinen laji.

14-vuotiaana Söderholmille tuli tunne, että jotain uutta piti kokeilla. Kotka Eagles ei ollut vielä tehnyt uutta tulemistaan jenkkifutiksen seurakartalle eikä amerikkalaisesta jalkapallosta juurikaan puhuttu perinteikkäässä jalkapallo- ja koripallokaupungissa.

– En minä tiennyt silloin tiennyt, että pelataanko tätä lajia Suomessa ylipäätään tai että pelaavatko naiset. Jotenkin oli kuitenkin sellainen tunne, että siitä saattaisin tykätä.

Ensin auttoi internet, sitten isä.

– Tutkin nettiä ja huomasin, että Kouvolassa voi pelata. Sanoin isälle, että saat viedä.

Isä vei ja sai viedä sen jälkeen useastikin.

– Se oli yhdet treenit ja tiesin, että lajini on tässä.

 

Meidän jengi, minä ja mun kaupunki

Söderholmin laji-innosta - ja toisaalta sopeutumisesta ja päättäväisyydestä - kertoo se, että hän on aina osannut ottaa paikkansa joukkueesta. Ensimmäisenä pelivuotenaan hän pelasi poikkeusluvalla naisten sarjassa, seuraavana vuonna D-junioripoikien kanssa samassa joukkueessa. Kun tämän jälkeen poikkeusluvalla ei enää saanut pelata poikien sarjassa, päätti Söderholm etsiä vaihtoehtoja muualta.

– Harjoittelin talven Porvoossa Butchersin kanssa ja pelasin kesän 2011 Roostersissa sekä alle 21-vuotiaiden naisten sarjaa että SM-sarjaa. Tosin tuo kausi päättyi aikaisessa vaiheessa loukkaantumiseen, mutta syksyllä pääsin takaisin treeneihin.

Lopulta pääkaupungin visiitti kesti neljä kautta. Vaikka Söderholm saavutti menestystä, se ei aina tuntunut omalta. Se ei ollut Kotka, joka voitti.

– Kaikki joukkueet, joissa olen saanut pelata, ovat olleet minulle tärkeitä. Silti on aina ollut haave, että saisin vielä joskus pelata omassa kotikaupungissani. Kun voitimme Kouvolassa ja joku sanoi, että Kouvola on kova, se ei jotenkin koskettanut minua.

 

Joukkueen perustamisen lyhyt oppimäärä

Söderholmin pelatessa Helsingissä, oli amerikkalainen jalkapallo alkanut nostamaan päätään Kotkassa. Eaglesin miesten joukkue oli aloittanut jälleen toimintansa ja myös korkeakoulujenkkifutis oli tullut osaksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijaelämää. Kotkassa oli Söderholmin lisäksi jo muutama muukin jenkkifutiksesta kiinnostunut nainen.

Vuonna 2015 Söderholm suoritti varusmiespalvelustaan Onttolassa, Joensuun lähistöllä. Oma pelaaminen rajoittui puolikkaaseen kauteen Kouvola Indiansissa, mutta visio tulevasta oli selvä.

– Kävimme heittelemässä ja harjoittelemassa Kotkassa aina, kun minulle oli vapaata. Muutama muukin mimmi oli innostunut ja sanoin heille, että kunhan pääsen pois, niin sitten elokuussa laitetaan joukkue kasaan.

Visio ei jäänyt pelkäksi suunnitelmaksi.

– Järjestimme try out –päivän. Teimme flyereitä ja jaoimme niitä. Tavoitteemme oli saada mukaan vähintään 15 uutta pelaajaa.

Uusia pelaajia tuli 25. Kotkaan syntyi uusi naisten jenkkifutisjoukkue.

 


 

"Hyvä valmentaja löytää virheet ja kertoo virheet mutta

sanoo niiden lisäksi aina jotakin hyvää."

Essi Söderholm

 


 

Se hetki, kun valmennus lähti rullaamaan

– On todella hieno nähdä se kehitys, mitä pelaajissa on syksyn jälkeen tapahtunut, Söderholm kertoo nyt. – Kaikki olivat kuitenkin ihan ensikertalaisia, kun he syksyllä tulivat ensimmäistä kertaa treeneihin.

Eaglesin naisten joukkueen päävalmentaja Saku Lehtolan apuna pelaajavalmentajana toimiva Söderholm on tulevana vuonna vastuullisessa roolissa pelikentällä – pelinrakentajana.

– Olen urallani ehtinyt kokeilemaan oikeastaan kaikkia pelipaikkoja, mutta eniten olen pelannut keskushyökkääjänä ja linebackerina, jenkkifutiksen ohessa myöhemmin myös painissa kilpaillut Söderholm kertoo. – Niitä pelipaikkoja olen myös eniten valmentanut.

– Perusteet osaan kuitenkin opettaa oikeastaan jokaiselle pelipaikalle.

Moni osaa pelipaikkojen perusteet, mutta kaikki eivät osaa niitä muille opettaa. Milloin Söderholm itse löysi kipinän valmentaa muita?

– Kaikki sai alkunsa korkeakoulujenkkifutiksesta jo vähän ennen kuin Eaglesin miesten joukkue aloitti toimintansa. Siellä ei oikein ollut valmentajaa. Opetin perusheittokuvioita.

– Se lähti rullaamaan. Nyt olen ollut mukana neljä vuotta.

 

”En halua olla liian äkkipikainen.”

Söderholm pohtii pitkään valmentajan ominaisuuksia. Tällä hetkellä häntä itseään kiinnostaa jenkkifutiksen osa-alueet monipuolisesti: fysikka, tekniikka, taktiikka.

– Jokainen joukkue on varmasti erilainen. Joukkueille on eri tarpeet, joihin valmentajan on osattava vastata. Fysiikka on tietysti isossa roolissa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos ei tiedä, mitä kentällä tekee.

Hyvän valmentajan merkit Söderholm löytää ennen kaikkea asenteesta ja suhtautumistavasta.

– Hyvää valmentajaa on oikeastaan helpompi määritellä sanomalla, minkälainen ei ainakaan saisi olla. Itse en halua olla liian äkkipikainen, sellainen virheissä kiinni oleva valmentaja.

– Hyvä valmentaja löytää virheet ja kertoo virheet mutta sanoo niiden lisäksi aina jotakin hyvää.

– Joppe Hytönen on yksi mun lempparivalmentajista, Söderholm kertoo ja viittaa aikanaan naisten maajoukkueen päävalmentajan monta vuotta toimineeseen Jorma Hytöseen. – Joppe on todella mukava – ehkä välillä jopa liiankin mukava – ja sellainen valmentaja, joka selittää, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla.

Selityksiä on saanut talven mittaan antaa myös pelaaja-valmentaja Söderholm. Kotka Eaglesin naisten joukkue osallistuu Söderholmin johdolla huhtikuun lopulla käynnistyvään lippupallon SM-sarjaan ja kesällä naisten II-divisioonaan.

Näin tapahtuu siksi, että aikanaan 14-vuotias kotkalaistyttö päätti aloittaa jenkkifutiksen.

YLE Jenkkifutista Kotkasta

Kymen Sanomat 25.4.2017

Kymen Sanomat 5.11.2018