Heli Harjanne

"Valmentaa kuin nainen" -nimeä kantava hanke on käynnistynyt lokakuussa 2013. Mukana hankkeessa ovat jalkapallo, käsipallo, ringette, salibandy, jääkiekko, amerikkalainen jalkapallo, pesäpallo, koripallo, lentopallo, Suomen Valmentajat ja Suomen vammaisurheilu ja -liikunta VAU.
Vuonna 2007 semikontaktiversiosta alkanut peliura päättyi SM-hopeaan Jyväskylä Jaguarsissa vuonna 2014. Seuraavana vuonna Harjanne teki 3-vuotisen valmentajasopimuksen Roosters Womenin kanssa. Kuva: Jyväskylä Jaguars
Vuonna 2011 Harjanne (vas.) toimi Roostersin alle 21-vuotiaiden naisten valmentajana.
Rohkaiseva ilmapiiri ja sitä kautta syntyvä uskallus myös epäonnistua ovat yksi Heli Harjanteen valmennusfilosofian peruskivistä.
Uinnin SM-kisoissa Harjanne on uinut useasti finaaleissa. Erityisesti perhosuinnissa Harjanteelle on tullut menestystä. Kuva poliisien vuoden 2005 EM-kisoista.
Vuonna 1998 Harjanne saamassa palkintoa Vantaa Gamesin uinnista. Podiumilla keskimmäisenä myöhemmin vapaauinnissa maailmanmestariksi uinut Hanna-Maria Seppälä.
Maajoukkueessa Harjanteen (kesk.) paikka on ollut blokkaava keskushyökkääjä. "Mutta suurin intohimoni on aina ollut pelaaminen puolustuksen endinä", Harjanne kertoo. Kuva: Sami Ranta

Coach Hoo uskoo konseptin ja ilmapiirin voimaan

Heli Harjanne on kasvanut urheilijasta valmentajaksi – kaksi kertaa

Jokaisen urheiluihmisen liikunta-, kuntoilu- ja kilpailuelementeistä muodostuu urheilu-ura, jota taaksepäin kelaamalla voi katsoa, mitä on saavuttanut, mitä tehnyt ja mitä on urheilun parissa kokenut.

Hyvin harvalla tuo kokemuspiirturi on tehnyt yhtä selvää tärähdystä kuin Heli Harjanteella vuonna 2007, jolloin 15-vuotinen uintiura sai rinnalleen amerikkalaiseen jalkapallon.

Lapun Virkiän väreissä koko nuoruutensa uinut Harjanne puhuu edelleen sujuvasti yhtä aikaa sekä uinnista että amerikkalaisesta jalkapallosta. Eroista ja vaatimuksista – ja kahden eri lajin valmentamisesta.

– Aloitin aikanaan lippupallon vastapainona uinnille, kertoo Harjanne vajaat kymmenen vuotta sitten tapahtunutta lajilaajennusta. – Uinti on yksinpuurtamista, koska harjoituksissa ei voi edes jutella muiden kanssa.

– Jenkkifutiksessa puolestaan ideaalitilanne on se, että asiat tehdään yhdessä ja sovitusti, perhosuinnissa useasti SM-finaaleissa kilpaillut Harjanne kuvaa ja käyttää ihannetilanteesta termiä ”11 pelaajan fudis”.

Kehonkielen kielioppisäännöt

Yksi uinnin ja amerikkalaisen jalkapallon ero nousee esille kehonkielestä ja siihen liittyvästä mentaalipuolesta. Siinä, missä uimari taistelee aikaa vastaan pinnan alla, jenkkifutari käy taistelunsa vastustajansa kanssa avoimesti myös henkisellä puolella.

– Kehonkieli ja siihen liittyvä psykologinen peli. Sillä on jenkkifutiksessa todella iso merkitys. Uskaltaako katsoa silmiin vai onko hartiat kasassa? Tämä laji on täynnä matchuppeja ja 1 vs. 1 –tilanteita.

Mentaalivalmennuksessa Harjanne nostaa esikuvakseen entisen uintimaajoukkueen päävalmentajan – ja entisen lappeenrantalaisen jenkkifutaajan – Marko Malvelan. Sertifioitu psyykkinen valmentaja Malvela on Harjanteelle luonnollisesti tuttu nimi uintipuolelta, mutta Harjanteen ja Malvelan tiet ovat ristenneet myös amerikkalaisen jalkapallon valmentajakoulutuksissa II- ja III- tasoilla, joissa Malvela on toiminut valmentajana.

– Rohkeus edellä, Harjanne sanoo. – Jenkkifutiksessa pitää uskaltaa ylittää itsensä.

Valmentajan rooli on Harjanteen mukaan keskeinen silloin, kun joukkueen henkinen potentiaali halutaan hyödyntää.

– Valmentajan pitää pystyä luomaan joukkueeseen luottamuksen ilmapiiri, jossa pelaaja uskaltaa epäonnistua. Treeneissä pitää olla tilaa epäonnistumisille.

Pehmeästä yksilölajista fyysiseen joukkuepalloiluun

Rohkeus lienee paras termi myös kuvaamaan Harjanteen kasvua jenkkifutariksi. Aikaisemmin suoritetun graafisen alan tutkinnon jälkeen Harjanne valmistui poliisiksi, ja nuorempi konstaapeli aloitti työnsä Helsingissä – juhannusyönä 2003.

Aikanaan Tampereella ja myöhemmin Roostersissa pelannut Liina Mancuso houkutteli Harjanteen pari vuotta myöhemmin kokeilemaan lippupalloa eli niin sanottua semikontakti-jenkkifutista. Helsinkiläistynyt pohjalainen innostui. Kaikesta huolimatta.

– Se oli kropalle shokki, Harjanne muistelee nyt. – Siirryin suoraan pehmeästä yksilölajista kontaktipalloiluun. Liikeradat ja fyysisyys olivat ihan erilaisia ja paikat sen myötä koetuksella. Toisaalta yhteisöllisyys oli jotakin ihan uutta.

Vuonna 2007 Helsinki Roostersissa alkanut ura jatkui myöhemmin kontaktiversiossa, jossa Harjanne löysi oman paikkansa blokkaavana keskushyökkääjänä ja puolustuksen linjan laidasta. Peliura ulottui vuoteen 2014, jolloin Harjanne aloitti kautensa Hämeenlinna Huskies Ladiesissa mutta siirtyi loppukaudeksi Jyväskylä Jaguarsien joukkueeseen pelaamaan SM-sarjaa.

– Uinnissa totuin äärimmäiseen tekniikan hiomiseen, vertaa Harjanne.  – Vetopituuksien mittaamista, harjoitusten kuvaamista, hienosäätöä.

Jenkkifutariksi kasvaminen puolestaan on Harjanteen mukaan omanlaisensa prosessi, jossa hän soveltaa maajoukkuevalmentaja Tuomas Heikkisen lajikiteytystä:

– Ensin pitää oppia olemaan urheilija ja vasta sitten opitaan jenkkifutariksi. Sen jälkeen mukaan otetaan hienotekniikat.

– Ja sitten tulee mentaalipohja.

 


"Valmentajan pitää pystyä luomaan joukkueeseen luottamuksen ilmapiiri."

Heli Harjanne


 

Valmentaja on valmentaja myös lomamatkoilla

Maajoukkueessa vuosina 2012 ja 2014 pelanneelle Harjanteelle muuntuminen urheilijasta valmentajaksi ei ole vaatinut suurempia ponnisteluja. Kaikki on käynyt luonnostaan niin uinnissa kuin jenkkifutiksessakin, jossa hän jo peliuransa aikana valmensi alle 21-vuotiaiden naisten sarjassa vuosina 2011–2012 ja toimi samalla sarjapäällikkönä.

– Se vaan on tullut jotenkin. Ehkä jo työnikin puolesta joudun opastamaan ja ohjaamaan.

– Ja välillä taluttamaan kädestä pitäen, rikoskonstaapelina nykyisin työskentelevä Harjanne naurahtaa.

Suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja jatkuva itsensä kehittäminen ovat ajaneet Harjannetta valmentajana eteenpäin. Uintivalmennus alkoi jo Lapualla, samoin valmennuksen tasotutkintojen suorittaminen. Tällä hetkellä Harjanne suorittaa ensimmäisenä naisena SAJL:n III-tason valmentajatutkintoa. Lisäksi ”Coach Hoo” on personal trainer ja kuntosalivalmentaja.

Valmentamisessa erityisesti verkostoituminen kiinnostaa:

– Valmentajien pitäisi olla rohkeampia, Harjanne sanoo jälleen suosikkisanaansa painottaen. – Kun lähtee matkalle, niin ottaa vaan rohkeasti seuroihin yhteyttä ja menee katsomaan treenejä. Sellaista jenkkifutismatkailua.

– Olisihan se ihan samalla tavalla hienoa, jos joku esimerkiksi Innsbruckista tulisi Suomeen ja kysyisi, voiko tulla harjoituksiin.

 

Konseptiajattelusta punainen lanka

Naisten Vaahteraliiga –kauden 2016 myötä Harjanteella alkaa toinen kausi 3-vuotisesta sopimuksestaan Roosters Womenin kanssa.

– Meillä on selvä malli, ajattelutapa pelin osa-alueista, Harjanne kertoo konseptimallistaan ja ottaa esimerkiksi puolustajien liikkumiseen. – Meillä on olemassa pursuiteille tietty malli, jonka pohjalta keskustelemme. Otteluiden jälkeen pohdimme, miten me siinä onnistuimme.

– Tällä tavoin meillä on koko ajan olemassa punainen lanka tekemiseen. Pelaajat tietävät sen, valmentajat tietävät sen.

Heli Harjanne suhtautuu valmentamiseen ja lajikulttuurin kasvattamiseen intohimoisesti ja on innostunut puhumaan amerikkalaisen jalkapallon kehittämisestä kokonaisvaltaisesti. Siitä löytyy myös Harjanteen oma haavekuva valmentamiseen liittyen.

– Lajiliittotason tekeminen ja kansainväliset suhteet. Muun muassa klinikoiden pitäminen kiinnostaa. Niitähän voi pitää melkein mistä vain.

Harjanne jää miettimään asiaa hetkeksi, nostaa sitten katseensa ja toteaa aidon innostuneesti:

– Tämä on vaan niin uskomattoman monipuolinen laji!

Lue myös:

III-tason valmentajakurssi Central Floridan opintomatkalla