Pilvi Ryynänen

Neljännenkin yrityksen jälkeen tulee aina seuraava yritys. Pilvi Ryynäsen mukaan lasten ja nuorten valmennuksessa tavoite ei voi olla se, että aikuinen kehittyy hyväksi aikuisten valmentajaksi. Kuva: Harri Seppänen
Huddle kokoon ja jutellaan. Valmentaa kuin nainen -hankkeessa mukana oleva Pilvi Ryynänen uskoo, että pystyy tarjoamaan koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta jenkkifutisvalmennukseen lapsiläheisen näkökulman. Kuva: Sami Ranta
Pilvi Ryynänen on ollut kehittämässä Porvooseen jefu-koulua, jossa lapset tutustuvat jenkkifutikseen mutta liikkuvat myös monella muulla tavoin. Kuva: Petra Pettersson

”On vaan niin kiva nähdä, kun joku oppii!”

Pilvi Ryynänen on ollut jenkkifutaaja yli puolet elämästään ja valmentaja viisi vuotta

– On mulla tässä aikaa jutella. Vasta puolelta tulee uimakouluryhmä, porvoolainen Pilvi Ryynänen, 27, vastaa reippaasti.

– Tässä on muutama koululaisryhmä jo vedetty. Uimakoulun jälkeen pääsen kotiin syömään, mutta lähden kyllä sitten heti pitämään jefu-treenejä.

Ryynänen on niitä ihmisiä, joiden energia ei lopu kesken. Liikunnanohjaajana työtä tekevä jenkkifutisvalmentaja ihmettelee asiaa itsekin, mutta toisaalta tietää, miksi virtaa riittää nimenomaan valmentamiseen.

– Kai se on rakkaudesta lajiin, Ryynänen miettii. – Ja on vaan niin kiva nähdä, kun joku oppii.

 

Koulukäynti, joka mullisti 7.-luokkalaisen elämän

Ryynänen muistaa tarkasti hetken, jolloin jenkkifutis astui – oikeastaan vyöryi –nuoren askolalaistytön elämään. Syksyllä 2002 Askolan yläasteella oli liikuntapäivä.

– Olin seiskalla, ja 7-luokkalaiset saivat tietysti valita viimeisenä omat lajinsa. Olisi ollut kiva mennä esimerkiksi uimaan.

– No, yksi vaihtoehto oli lippupallo. Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten.

Se oli menoa.

Koko lapsuutensa eri lajeja harrastanut Ryynänen oli ollut taitoluistelija, telivoimistelija, jalkapalloilija ja salibandyn pelaaja. Tuon hetken jälkeen hän oli jenkkifutaaja.

– Olen oikeastaan aika tyytyväinen, etten päässyt silloin uimaan.

Nykyisin Ryynäselle jokainen päivä on liikuntapäivä, ja yleensä niissä on sekä uintia että jenkkifutista.

 

 


"Lasten ja nuorten valmentajan täytyy haluta olla mahdollisimman hyvä lasten ja nuorten valmentaja."

Pilvi Ryynänen


 

 

Ensin neuvomassa kysymättä ja sitten valmentamassa, koska kysyttiin

Kaudesta 2003 alkaen Ryynänen on ollut joka kesä kentällä. Opiskelujen vuoksi yksi pelivuosi jäi väliin ja yhden kesän pilasi polvivaiva. Semi-kontakti -pelistä alkanut ura muuttui kontaktipeliksi, jossa linebacker Ryynänen voitti Suomen mestaruuden helsinkiläisessä GS Demonsissa.

Vaikka pelaaminen onkin edelleen Ryynäselle suuri intohimo, kasvoi valmentaminen kuin itsestään pelaamisen oheen.

– Olen aina ollut suunapäänä tekemässä ja neuvomassa. Helppoahan sen jälkeen on ollut ruveta valmentamaan.

Vuonna 2011 Porvoo Butchersista kysyttiin, haluaisiko Ryynänen olla mukana nuorten valmennuksessa. Pari vuotta aiemmin liikunnanohjaajan AMK-opinnot Vierumäellä aloittanut 22-vuotias tuleva valmentaja suostui.

 

Ei vain valmentamista vaan kasvattamista ja kehittämistä

– Meillä on Butchersissa ollut tuon jälkeen ollut lasten ja nuorten nuorin mahdollinen joukkue, olivatpa ikärajat, mitkä tahansa. Ensin 13- sitten 11- ja nyt myös 9-vuotiaille, Ryynänen kertoo.

Jotta lasten ja nuorten valmennukseen saatiin raamit, halusi Ryynänen luoda jotain kokonaan uutta. Syntyi jefu-koulu.

– Jefu-kouluun voi tulla jo 5–8 –vuotias. Tavoitteena ei ole tehdä jenkkifutareita. Tavoite on tarjota lapsille helppo tapa liikkua monipuolisesti ja löytää liikunnasta tapa, joka kantaa läpi elämän.

– Teemme paljon yhteystyötä lajien välillä ja mukana on myös pesäpalloa, jääkiekkoa ja jalkapalloa.

Samalla, kun lapset liikkuvat ja oppivat uudesta lajista, muuttuvat myös vanhempien asenteet.

– Monilla vanhemmilla on lajista aika rajut ennakkoasenteet. On tärkeää, että vanhemmat oppivat luottamaan siihen, että lajissa urheillaan turvallisesti.

– Jenkkifutikseen totutellaan pikkuhiljaa. Harjoitellaan heittämistä ja kiinniottamista ja taklaillaan dummyja, Ryynänen kertoo. – Se rauhoittaa monen vanhemman mieltä.

Pyyteetön työ Porvoossa on suonut myös arvostusta. Butchers on antanut jokakesäiselle junioriturnaukselleen nimen Cloud Bowl - kunnianosoituksena juniorivalmentajalle.

 

”Ei aikuisten valmentamisen tarvitse olla tavoite.”

14 vuoteen jenkkifutista mahtuu monta kohtaamista ja monta valmentajaa. Tulevana kesänä vain valmennukseen keskittyvä Ryynänen nostaa esikuvikseen muun muassa nykyiset valmentajakollegansa Nikko Olssonin ja Sebastian Lindin, jotka molemmat ovat olleet valmentamassa Butchersin miesten edustusjoukkueen Vaahteramalja-voittoon.

– Demonsin ajoilta Teemu Kuusisto on myös yksi sellainen valmentaja, jolta olen oppinut todella paljon.

Monesti ajatellaan, että juniorivalmennuksessa ollaan oppimassa valmennusta, jotta joskus voidaan valmentaa aikuisia. Ryynänen tyrmää tämän ajattelun täysin.

– Lasten ja nuorten valmentajan täytyy haluta olla mahdollisimman hyvä lasten ja nuorten valmentaja. Ainakaan itselläni ei ole mitään haaveita esimerkiksi Vaahteraliigasta. Tyttöjen maajoukkueen valmennuksessa voisi joskus kiva olla mukana.

– Mistä saadaan perusteet pelata naisten ja miesten Vaahteraliigaa? kysyy Ryynänen ja vastaa itse:

– Laadukkaasta juniorivalmennuksesta.

Katso myös:

Butchersin jefu-koulu

Kuvalähde:

Sami Ranta